Noniin, Birgerissä vietetyn aikani tiimoilta lähtee työssäoppimisen kirjoitteluosio tai jotain sinnepäin.

Birgerin tunnelma, vaikka baari onkin Vihreästä Lohikäärmeestä.

Paikka oli kaikki mitä pystyin uvittelemaan sen olevan (siis siltä osin kun en vanhana asiakkaana tiennyt), ja ruokailu oli minulle sellainen uudempi juttu, itse kun olen tottunut juomaan olutta paikanpäällä, enkä ole ruokaa aiemmin nähnyt tarjoiltavan.

keittoa, tapaksia, makkara&hapankaalia sekä toasteja tuli tehtyä ja oli kokemuksenakin aika rentouttavaa.

Koska en halua kertoa yrityssalaisuuksia tai edes ole varma, mitä voin kertoa, niin sanotaan että ruokaa tuli tehtyä ja esivalmisteltua useaan otteeseen ja oli oma kokemuksensa. melkein tuli kokin kyynel kun pääsi taas ruoan kimppuun.

Vasen: ankara ja särmä. Keskellä: omistaja itse lepsussa luonteessaan. Oikea: mentorini ja suojelijani.

Heti ekasta päivästäni adsti pääsin hanojen ääreen ja niissä oli vielä Pilsner Urquelin suodattamatonta ja pästaroimatonta tuoreolutta (huh mikä litanja, jota sanoin usein...) jonka maku oli nautinto, kun pääsin puoli tuntia aikaisemmin töistä sitä maistamaakseni.

Maistamiseen liittyen, kaikkia hanajuomia maistettiin, joita en ollut maistanut ennen. Pitihän minun osata sanoa asiakkaalle, millaista se on. Nautinnollista.

Varaston purku, täyttö ja säätö olivat oma osansa, samoin juomalistojen ja pienen paperityön tekeminen, työntekijöiden käsitys tietotekniikasta kun oli öööh... ei niin korkea kuin omani, joka auttoi vaihtelevien hommien saantiin.

Opein parissa päivässä jo enemmän kuin useimmissa paikoissa, lähinnä liittyen kaikkiin niihin kymmeniin oluisiin, siidereihin ja niiden laseille ja niiden tarjoiluun. Oli siinä kyllä kova oppiminen, hintoja en tosin ulkoa oppinut haluamallani tavalla.

Valitettavasti jouduin lopettamaan undelmaduunissani, mutta jatkan edelleen asiakassuhteella.

Bättre folk

"Ruotsin tehtävä tutkinnon osaa suorittaville"

Juu-uh, pakko se kai sit on, vaikka kielitaitoni tämän suhteen alhainen.

1. Mieti vähintään kymmenen baarialan sanaa, joita tarvitset päivittäisessä työssäsi. Laadi niistä sanasto ruotsiksi.

olut = öl
lasi= glas
kuitti= kvitto
drinkki= en drink
maksaa= betala
viina= lut
Siideri =  cider
Vaihtoraha = vexelpengar
Kahvi = kaffe
Punaviini = röd vin


2. Kirjoita pieni esittely työssäoppimispaikastasi ruotsiksi. Tekstin ei tarvitse olla kieliopillisesti täysin oikein, sillä tärkeintä on osoittaa, että tulisit ymmärretyksi asiakaspalvelutilanteessa.

"Tornin Tupa är liten och tyst bar


Öppettider

Sö-to - 10:00-22:00

-Drycker och en mängd olika drycker kan avnjutas av val varje dag klockan tio med kommatecken.

-Det finns också en kopp kaffe.

-Sticktagningsspel turnering varje söndag

Fredag och lördag - 10:00-23:00

-Drycker och en mängd olika drycker kan avnjutas i tillägg till karaoke på 17-22

-En hel del inhemska och utländska klassiker

Kontakt

tel. 036748906

Viipurintie 23, 13.210 HÄMEENLINNA

Halloween lel

Halloween koulutyönä

Rehellisesti olisin pitänyt kekristä enemmän, sopii paremmin kuin amerikkalainen muovikrääsäjuhla kauhujuhla, mutta toisaalta onpahan sellainen jännä kauhufiilis.

Tätä ruvettiin suunnittelemaan tuosta tiistaista lähtien pienellä tiimillä., joka syntyi arpoen. Hyvä systeemi kyllä, vältyttiin pahimmilta rinkirunkkauksilta. 

Ryhmässämme oli neljä ihmistä, joista kaksi ainakin oli jo ennen koko tätä touhua suunnitelleet teeman ja muutaman juomankin etukäteen. Helpotti ainakin tätä puolta hieman, joskin kaikki meistä eivät päässeet tekemään drinkkejä niin paljon kuin olisin halunnut, koska tilaa oli niin vähän tiskillä ja meitä oli käytännössä liikaa yhteen tiskiin. No, kaikki onneksi pääsivät tekemään kaikkia asioita ja jotkut tekivät tiettyjä asioita enemmän kuin toiset, joka tasapainotti asioita. Itse esim suunnittelin enemmän tiettyjä juttuja kuin sheikkasin drinkkejä.

Yleisesti homma onnistui, ja drinkkimme Marilynin aamupala oli myyntimenestys (lol, kaikki oli ilmaista) niinsanotusti. Pukeutuminen ja 50-luvun teema oli muutenkin onnistunut neljään pekkaan ilman ongelmia ja kaikki saatiin näyttämään kauniilta ja yhtenäiseltä loppupeleissä.

Hei beibi, tuletko luolaani?

Häiritsevä asia ja niinsanotusti "pieleenmennyt" asia oli iinä, että kuka tekee minkäkin drinkin. Esim jos ihmiset olisi tehneet vuorotellen niin olisi toiminut kivemmin, kuin se että kaikki yrittävät soheltaa samaan aikaan, koska "kiirettä pukkaa". No, mikään kiire ei ollut vaikka asiakkaita kävikin paljon, mielestäni rauhallisesti tekemällä ilmen että muut tulevat neuvomaan/ tekemään päälle ei toimi.
Myös se, että kun tiski oli pieni, niin kahden muun piti näyttää kiireiseltä, vaikka eivät voineetkaan tehdä yhtään mitään oman baarinsa hyväksi, muuten kylläkin, kuten tiskaus ja blokkaus.
Tässä itseasiassa näkyy ongelmani, eli omat tiimiläiset. Olen aikalailla tottunut toimimaan itsenäisesti ja yksin, joka on välillä huonokin asia ja sitten stressi ja paniikki iskevätkin, jos joku puuttuu tekemiseeni/ jos jokaisella ei ole tismalleen sitä omaa aluettansa vaan jokainen yrittää tehdä kaikkea. Yh. Hieman outoa ja häiritsevää oli, että kaksi tai kolme ihmistä teki yhtä drinkkiä etteivät olisi jouten, vaikka periaatteessa tämän olisi voinut tehdä yksikin ihminen.
Ei saa ymmärtää väärin, jokainen oli ja on tärkeä, häiritsee vain kun jokaisella ei ollut sitä optimoitua asemaansa josta huolehtia, vaan kaikki yrittivät tehdä sitä mitä pystyivät.

DDD: hämähäkkejä. Juuh, pelkään niitä hieman...

Yleisesti kaikki sujui hyvin. Ihmiset tulivat, ottivat juomansa, keskustelivat ja lähtivät. Ainoa epäonnistumisen hetki oli, kun pari raaka-ainetta loppuikin eikä saatu tehtyä drinkkejä ajoissa, vaan opiskelijoiden piti odotella. No, onneksi nämä olivat kärsivällisiä ja odottivat että opettaja tulee kaupasta.
Yleisestikin asiakkaat olivat mukavia, ja näiltä sai ruusuja aikalailla (paperilla) ja yleisesti hyvää kiitosta mm. mauista ja yleisestä ilmeestä. Asusteet ja meikit herättivät hilpeyttä aikalailla. Nopeutta kehuttiin pariin otteeseen, mutta toisaalta sanottiin myös että oltiin hieman hitaita takatukkaboogien kohdalla, kuka ikinä sen tekikään (mielummin hitaampi ja huolellinen kuin töhötä kiireessä on mielipiteeni tästä).
Olipa muutama jopa kiinnostunut saamaan reseptit juomiimme, joita mielellämme heille annoimmekin ja vaihdoimme pari sanaa koulutuksesta yleisestikin.

Mutta joo, ne juomat. Niitä oli kolme, joista yksi oli mansikkainen Marilynin aamupala pirtelönä, makean hapan Takatukkabookie ja sitten perinteisempi Elviksen lantio-kahvi. Kaksi kylmää ja yksi kuuma olivat ihan hyvä yhdistelmä mielestäni ja olinkin semityytyväinen juomiin. Marileyn aamupala oli kivan näköinen, makua en tosin oikein muista kunnolla. Päällepäin juomat eivät herättäneet isoja fiiliksiä tai innostuksia itselleni, en tiedä miksi.
Muiden ryhmien juomista nautein myös, ja pidin niistä enemmän kuin omistamme maultansa, mutta olen kyllä muutenkin aika itsekriittinen. Juu, en tiedä syytä tähänkään.

Tyytyväinen asiakas on parasta mitä voi olla :)

Jos minulta kysyttäisiin, saisi tällaisia tehdä enemmänkin, kun siihen on vielä mahdollisuus. Juuh, kyllähän tämäkin jännitti, hirvitti, kauhistutti, mutta oli tosi mahtavaa kuitenkin. Suunnittelu ja mietintä on aina hauskaa, mutta sitten pitää ottaa huomioon tarvikkeiden riittävyys, aikataulutus jne. Loppujen lopuksi tämä ei poikennut mitenkään työelämästä, mutta ehkä se jännitys tuli siitä kun oli oppilaat asiakkaina eikä "tavallisia ihmisiä".

Niin juu, parasta hommassa oli ehkäpä koko hoidon suunnittelu alusta loppuun. Käsityöt ja suunnittelu on hei kivaa, koska luovuus ja mielikuvitus. No, olen muutenkin askartelijapaskartelija.

Työssäoppiminesen jälkiajattelu

Mordorin Musta Torni tai siis Tornin Tupa omalla hauskalla elämällänsä ja rytmityksellänsä loppui yli viikko sitten ja nyt kun olen rauhoittunut, kertoilen mietteitäni.

Hieman tyhjä olo tai jotain sinnepäin. En sano että kokisin ikävää, mutta säännöllinen rutiini säännöllisillä asiakkailla on oikeastaan se joka minulle sopii kaikkein parhaiten. Elämä on simppeliä, turvallista ja tasaista kuin hobitin elämä Konnussa, ilman turhempia yllätyksiä.

Elämä mallillaan ilman elämää mullistavia seikkailuita

Kuitenkin, minulle jäi käteen tuolta kivasti asioita, joista tärkeimpinä vanhojen asiakaspalvelutaitojen henkiinherätys sekä tasapainossa oleva työelämä. No, siitä onkin hetki kun olen töissä ollut, skviik
skviik.

Viimeinen viikko oli ilman suurempia mullistuksia, joskin drinkkien (ne muutama), asiakkaiden kanssa sosiaalisointi (hyvässä suhteessa työntekoon) sekä suosittelu (parin hieman hifimmän oluen) olivat sellaisia kivoja pikku muutoksia.

Kaiken kaikkiaan tämä kolme viikkoa olivat tosi opettavaisia ja nautein koko setistä, sainhan kuitenkin mitä hain työssäoppimiselta, eli:

• tärkeitä taitoja työelämään
• sitä asennetta työntekoon
• ammattitaitoa
• sisältöä ja uutta arkeen
• ???

Ehkä paras asia työssäoppimisen ei niin tärkeistä asioista oli paikan 30v kestäneen historian, siihen liittyvän asiakaskunnan historian ja monen taustalla häälivän pikkuasian oppiminen. Oli mielenkiintoista, oikeasti, kuunnella kuinka paikka oli ollut erilainen eri omistajilla, kuinka yksi työntekijä hankki erään toisen paikan konkurssiin ja sitä miten tavat ja tietyt asiat olivat muuttuneet.

Opein muuten sen, että joskus viinat ja juomat myytiin numeroilla, jota en ennen tiennyt.

Seuraava työssäoppiminen

Seuraava työssäoppiminen alkaa ensiviikon torstaina siinä paikassa jossa piti olla ensimmäiseni, mutta joka peruuntui yllättäen. Paikkana on oluthuone Birger, joka on sitten se hifein ja siistein paikka ikinä, jos oluesta pitää ja haluaa Hämeenlinnassa työskennellä.

Seikkailu olutmaailmassa alkaa! Tämähän on kuin Yksinäiselle Vuorelle lähtö.

Noniin, elikkäs työharjoittelu jonka saaminen oli aika tuskaa kaikessa suhteessa. Tämäkin olisi kai pitänyt tehdä joka päivä, mutta periaatteessa kun päivät eivät eroa toisistaan hirveästi niin en näe haittaa että laitan nyt.

Elikkäs (fanfaari)...

 Tornin Tupa

Koulussa on tietenkin työssäoppimista ja se koskee minuakin. No sain aluksi paikan toistaiseksi nimeltämainitsettomasta paikasta ja en edes ajatellut varapaikkaa koska tämä luvattiin minulle. Kävi niin että työntekijä paikassa oli vahingossa luvannut ristiin toisen työntekijän kanssa ja siellä olikin harjoittelijoita. Ymmärsin tämän virheen enkä halunnut tuhota asiakassuhdettani paikkaan itkemällä lupauksesta joten etsein uuden. Tästä ne vaikeudet sitten alkoivatkin.

Kaikki paikat jotka Hämeenlinnassa kävelymatkan tai pyörämatkan päästä tiesin olivat niinikään jo varattuja tai heillä ei ollut kiinnostusta harjoitteluun joten jäin vähän tyhjän päälle. Onneksi opettaja pelasti ja homma sujui ja sain kuin sainkin paikan, joskin en ihan mitä odotin.

Aloitin neljä päivää myöhässä, jiihaa, ja sainkin heti tehdä tuttavuutta alan kanssa pohjalta asti. Ensimmäiset asiakkaat olivat (ja tulevat olemaan vielä pari päivää) ne ikimuistoisimmat. En nyt voi työpaikkasalaisuushässäkän takia kertoa paljoa, mutta sen huomaa kun ihminen on pohjalla joka suhteessa...

Huonoja puolia ja asiakaskunnasta

Ensimmäiset kaksi päivääni oli viikonlopun iltaa, eli sitä kiireellisintä Helvet... aikaa jolloin kaikki iski päälle. Monta asiakasta, kaikki yhtä vaativia ja siihen päälle heidän oma tyylinsä vittuilla minulle ja käyttää ihmenimityksiä tuotteista. Onneksi olen tottunut elämässä jo kaikkeen, niin tuonkin sai hoidettua kuittailusta ja "Tornin tavasta" huolimatta. Jessus...

Maanantaina oli kiva yllätys huomata, että työviikon arki on se hiljaisempi ja tasapaksumpi ilman ongelmia. Asiakkaat ovat niitä samoja n. 90% mutta päivät sujuvat mukavemmin ja rauhallisemmin. Juu, en kiellä sitä että asiakkaat ovat aika päissään viikonloppuisin ja vittuilevat, mutta päivisin sitten ovat kuin toisia ihmisiä.

Sitten on muutama sattuma tietenkin seassa, eli ne ihmiset jotka eivät voi hyväksyä oloani paikassa koska olen osaamaton uusi, joka ei tiedä näiden juttuja ja henkkohtaisuuksia. Paras tapaus vaati juomien tarjoilua omilla ihmenimityksillänsä ja ei arvostanut kun en tehnyt "asiakkaan oikealla tavalla" asioita... No, on niitä ikiräyhääjiä muutenkin, joiden kärsivällisyys palaa sekunnissa kun tilaavat sitä kossuansa, josta päästäänkin...

Juomat ja tarjoilu yleisestikin

 Kossu ja olut, siinä ne melkein olikin, jos kanta-asiakaskunnasta puhutaan. Tietenkin on ne muutama viski- ja konjakkiherrasmies ja niitä jotka mielellään juovat viiniä ja liköörejäkin. Mutta joo, koskenkorva on sellaista jota kuluu ehkä eniten kaikesta mahdollisesta jota voi kulua. Raakana, jäillä, juomasekoituksina, drinkkeinä, vedellä ja soodalla tai vastaavalla. 

Juomasekoituksiakin on tullut tehtyä, mutta kuten voi olettaa niin valtaosa on naisten juttuja. Nojaa, ei pitäisi yleistää kai niin paljon, ottaahan muutama mieskin niitä sentään.

Kun ottaa huomioon, että asiakaskunta on enimmäkseen kossua ja olutta kaljaa lipittäviä elämänkoulun maistereita, niin Tornissa on mukavasti myös vaihtoehtoja juomille. On paria konjakkia, vähän erikoisempia oluita, Happy Joeta, paria rommia sekä tasokasta 16v viskiä. Kun harvoin pääsen näitä myymään, niin olen otettu.

Parin asiakkaan kanssa juttelen näistä asioista enemmänkin ja kun kuitenkin harrastan oluita aikalailla niin olen päässyt suosittelemaankin näitä erikoisempia. Olen myös jakanut makukokemuksia asiakkaiden kanssa.

Rinkirunkku ja hyvä veli-verkosto

Kun asiakkaan ovat aikalailla samoja niin syntyy kantaporukoita ja kantaporukoiden tapoja ja toimia, joista osa sitten muodostuu etuoikeuksiksi jne. En luettele niitä tähän, mutta niitä on ja asiakkaiden lapselliset itkupotkuraivarit ja henkinen päällesyljeskely kun näitä ei tiennyt meni kyllä hieman yli. Onneksi työtoverit puolustivat ja sanoivat etten voi uutena tietää mitä asiakkaat haluavat, mutta eihän se näille perusjunteille päähän mennyt, asiallisille eläkeläisherrasmiehille kylläkin.

Tikkipeli on asia josta ei suoda laskettavan leikkiä edes huonolla vitsillä. Se on niin vakavaa bisnestä että maailmansodan paikka jos joku voittaa jonka ei pitänyt jne. ja sitten kun yritän asiakkaiden melutasoon hieman puuttua niin tulee hieman palautetta tikin vakavuudesta. Voi jessus...

On tietenkin asioita joita en voi kertoa, tietenkin kun tämä ala, mutta hyvä veli-verkosto on olemassa sekä tietyt etuoikeudet tietyille ihmisille. En valita kun ei se kuulu minulle.

Jatkoa ja viimeistä viikkoa odotellessa

Loppukaneetiksi että voisin tehdä töitä töitä tuolla, paitsi viikonloppuisin, koska viikonlopun härdelli ja känniääliöt. Valtaosa asiakkaista mukavia ja hauskoja omilla elämäntarinoillaan ja minut on jo hyväksytty heidän pienen sisäpiirinsä kalustoon joka auttaa Tornissa oloa paljon. Olivat melkein huolissaan kun olin lauantain vapaalla.

Vaikak valtaosa on mukavia ja ymmärtäväisiä ihmisä jotka ovat kiinnostuneet minusta ja työharjoittelustani oikeasti ja muutenkin ovat mielissään kun olen tuolla, niin sitten on ne muutama ihminen jotka eivät sulata minua tai Tornissa oloani. No, kaikkia ei voi miellyttää.

Työtovereista en ole vielä sanonut mitään, mutta he ovat ystävällisiä, osaavia ja aina tukemassa jos jokin ei suju tai jos jokin ei pelitä. He myöskin pitävät aina puoliani hankalia tapauksia varten ja pidänkin tätä ehkä yhtenä parhaimmista työporukoista joita minulla on ollut. Kultaakin kalliimpaa jos voisin sanoa.

Mutta ensiviikolla uudet seikkailut ja uudet haasteet, tavallaan jo sääli että tämä loppuu.

 

Blogitehtävä 2: minä itse IV

Tehtävä kakkonen oli laittaa viisi kuvaa omasta elämästä ja olemmekin sen kahdessa viimeisessä kuvassa, joista ensimmäinen on...

                                                       Kämppikset

En tiedä missä olisin ilman näitäkin kummajaisia. Kuinka usein sitä muka voi tehdä hulluja juttuja ilman kummempaa suunnittelua, leikkiä norppaa lattialla, löytää seikkailua siivoamisesta tai levittää askartelut puoleen asuntoon. Melkein loputtomasti, jos kyseessä on kämppikset, jotka ovat yhtä omituisia kuin sinä itse ja harrastavat samoja asioita. Kuvassa menossa musavideon kuvauksiin keskelle ei mitään.

He ovat yksilöllisiä ominen juttuineen, mielipiteineen ja asioineen, mutta yksi joka meitä yhdistää on se, että kaikki ovat yhtä omituisia otuksia. Pystymme elämään toistemme kanssa ilman kitkaa tai murheita, ja mikä tärkeintä, kukaan ei tuomitse toisten tekemisiä mitenkään, ja kaikki kolme (ja kissat) tuemme toisiamme minkä pystymme.

Heidän kanssaan jaetaan ilot ja surut ja heidän kanssaan jokainen päivä on seikkailu. Mikä onni, että hei eivät lue tätä blogia, sillä kuulostan liian pehmolta sanoessani, että he ovat minulle perhe Hämeenlinnassa, jota en vaihtaisi mihinkään, ja he ovat kuin sisko ja veli minulle, lukuunottamatta sitä, että oikea sisko ja veli eivät tee näitä kaikkia siistejä juttuja.

ja näin pääsemme kuvaan viisi, joka on (rumpupärinää)...

Kyllä, näet oikein Pastellinvärisiä taikaponeja, jotka rakastavat ja suvaitsevat sinusta paskat pihalle.

Tämä liittyy jännästi edelliseen, eli kämppiksiin, sillä törmäsimme näiden hevoseläinten takia, ja ystävystyimme siitä sitten. Sarja näyttää lällyltä, mutta siihen voi samaistua jonkin verran, niinkuin me kolme sitten olemme tehneet jossain määrin.

Lyhyesti, sarja opettaa ystävyydestä aikalailla, ja jotenkin oma elämä sitten heijastui sarjasta ja sitä katsoessa tapasi muita samanlaisia. Frienship is magic ei ole vain sarjan nimi, se on totuus, ja kietotutuu elämääni vahvasti monen asian kautta.

Ginistä sana tai kaksi

1. Merkittävät päätapahtumat ginin historiassa 

1500-luvun alussa Flanderin Hugenotit liuottivat katajanmarjoja viinaan,peittääkseen siitä kamalan ja myrkyllisen maun, alkuperäistä juomaa kun ei voinut lähes juoda sellaisennaan. Tästä voidaan katsoa alkaneen viinan maustaminen ktajanmarjoilla, joka on edelleenkin ginin mausteena.
Hollatilainen apteekkari Franz de la Boe yritti 1500-luvulla yrittää etsiä lääkettä munuaissairauksiin, mutta onnistui pienen kokeilun jälkeen luomaan vahingossa ginin, joka ei tosin kulkenut sillä nimellä. Kuten nykyäänkin, Franz de la Boe maustoi juomansa katajanmarjoin.

1575 Lucas Bols lisäsi ginin sekaan mausteita joita hollantilaiset kauppiaat toivat, ja tämän juoman, eli geneverin suosio levisi Hollantiin ja laajalle maailmalle. Bolsin nimeä kantava panimo on edelleen olemassa.

1580 lähtien hollantilaiset ja britit sotivat keskenään Hollannin ja Espanjan välisen sodan, jossa sotilaille jaettiin geneveriä motivaatioksi ja rohkaisuksi. Sotilaiden mukana pilkkanimen "Dutch Courage" saanut juoma sitten kulki aina Britteinsaarille, jossa se sokerin poistuessa muuntui "London Dry Gin" nimiseksi.

1689 Britannian kuninkaaksi noussut Vilhem Oranialainen kiristi ensitöikseen ei ulkomaisen brandyn verotusta, mutta vapautti ginin kaupan edistääkseen kotimaisen tuotteen valmistusta. Myöhemmin sitten kiristettiin oluen verotusta. 

1730-luvulla lontoossa toimi noin 1500 laitonta panimoa, joiden myrkyllisiä aineita sisältäviä "ginejä" myytiin tuhansissa ginikaupoissa. Tärpätin ja muiden haitallisten aineiden makuja yritettiin peittää katajanmarjoilla, mutta terveysvaikutuksia ei voitu peittää millään. Köyhälistön parissa vallitsi juopumus ja rappio ja kuolleisuustilastot olivat suuria.
1736 kansan juopottelua pyrittiin rajoittamaan minimiostomäärillä, hinnoilla, verotuksella ja erilaisin myyntiluvin. Tämä ei riittänyt, ja 1800-luvulla ruvettiin tekemään ginipalatseja, kristallein ja henoin huonekaluin koristeltuja olohuoneita, joissa giniä pystyttiin nauttia sivistyneesti ja kalliisti. Myöhemmin syntynyt baarikulttuuri sitten korvasi nämä ginipalatsit, ja baarikulttuuri on Britanniassa vahva edelleen.

2. Ginin valmistus pääpiirteittäin 

Giniä valmistaessa, seos tislataan ensin neutraalia alkoholia josta sitten pannutistalusmenetelmällä valmistusta jatketaan maustetuksi alkoholiksi. Ginin valmistuksessa tärkeä osa on poistaa alku- ja loppuosa ja ottaa talteen keskelle jäänyt 85% ja laimentaa se ginivahvuuteen.

3. Yleisimmät ginissä käytetyt mausteet 

Katajanmarjar ohella erilaiset yrtit, joita voi olla jopa 120 erilaista. Gini on kuitenkin suosituin kaikista ja on sen perusraaka-aine.

4. Kaksi ginityyppiä ja niiden lyhyt kuvaus 

London Dry on suosituinta giniä ja toisinkuin nimi sanoo, niin ei ole erikseen määritelty, missä sitä tulisi valmistaa.London Dryta on sellaisenaan myyty ja valmistettu parisensataa vuotta ja toisinkuin sen vahvempi tyyppi Plymouth, London Dry on sitruksinen ja pehmeämpi.

Toisin kuin London Dry, niin Plymouth Gin ginityyppi valmistetaan nimensä mukaisesti Plymouthissa ja omaa samanlaisen aseman kuin esim. shamppanja tai konjakki, joita saa valmistaa vain tietyssä paikassa ja tietyllä reseptillä. Poiketen London drysta, maku ei ole kovin sitruksinen ja on muutenkin voimakkaampi.

5. Tunnetuimmat ginimerkit ja niistä pieni info (valmistusmaa, alkoholi-%, yleispiirteet)

Gordon´s London Dry Gin 
-Britannia
-37,5%
-Sen ainesosia ovat katajanmarja, korianterin siemenet, karhunputken juuri ja muut yrtit. Reseptin on tuntenut ainoastaan 12 ihmistä maailmassa ja se on säilynyt salassa yli kaksi vuosisataa.

Beefeater 
-Britannia
-40%
-Saanut nimensä Towerin vartijoiden mukaan


Plymouth
-Britannia
-41,2%
-Makuainekset ovat todella kirjavia erilaisiat kasveista mm. puhtaaseen multaan

Rommista sana tai pari

1. Mikä on rommin raaka-aine? Missä muodoissa sitä käytetään rommin valmistuksessa? 
Ruokosokeri, jotka käytetään esimerkiksi leivonnassa, itämaisten kastikkeiden pohjana ja mausteena mm. juomasekoituksissa.

2. Kuvassa olevat rommit löytyvät baariluokan valikoimasta. Etsi niistä kaikista seuraavat tiedot:

a. Nimi
b. Valmistusmaa
c. Ikä
d. Luokitus
e. Alkoholiprosentti
f. Kuvaus tuotteesta


3. Kuvaile omin sanoin rommin valmistusprosessi. 
Sokerin valmistuksesta jääneestä melanssista käytetään hiivalla vuorokaudesta pariin viikkoon, jonka jälkeen se tislataan kolomnimenetelmällä vahvaksi juomaksi, joka ikäännytetään sopivan makuiseksi. Rommi on syntynyt.

4. Missä päin maailmaa rommia saa valmistaa?
Sitä ei ole erikseen määritelty, vaan sitä valmistetaan yleisesti kaikkialla missäö sokeriruokoa kasvaa.

5. Miltä maantieteelliseltä alueelta suurin osa nykyään myytävistä rommeista on peräisin? 
Karibian saaret.

6. Miten kypsyttäminen vaikuttaa rommiin? 
Se pehmentää sitä ja antaa sille sen ominaisia aromeja (joihin myös valmistus ja mausteet vaikuttavat) sekä myöskin väriä.

7. Miten Kristopher Kolumbus liittyy rommin historiaan? Kuka hän oli? 
 Kolumbus oli kuuluisa espanjalainen löytöretkeilijä, joka yritti etsiä Intiaa, mutta löysi vahingossa Pohjois-Amerikan ("uudelleen" viikinkien jälkeen). Retkillänsä hän yritti todistaa Maan olevan pyöreä.
Kolumbus toi Kanariansaarilta sokeriruon, joka sitten alkoi menestyä Karibianmeren seudulla.

8. Etsi ainakin kolmen rommipohjaisen juomasekoituksen resepti ja liitä siihen myös kuva juomasta. Merkitse tekstiin lähde, josta otit reseptin.

Cuba Libre 
10 cl Colaa

Muutama limeviipale
4 cl Rommi (Vaalea)

Rommi lasiin, jatketaan colalla ja maustetaan hämmentäen limepaloilla.
http://www.drinkkiklubi.com/drinkkiohje/cuba_libre.html

 
Long Island Ice Tea
1 cl Gin
1 cl Rommi (Vaalea)
10 cl Colaa
1.5 cl Siirappi (Sitruuna)
1 cl Triple Sec
1 cl Tequila
1 cl Vodka

Valmistetaan sheikkaamalla ja tarjoillaan jäillä korkeasta lasista. Koristele sitruunaviipaleella.
http://www.drinkkiklubi.com/drinkkiohje/long_island_ice_tea.html


Amiraalin Grogi

4 cl Vaalea rommi

2 cl Ananasmehu

2 cl Appelsiinimehu

4 cl Ginger Ale

 

Valmistetaan hämmentämällä ja tarjoillaan jäillä.
http://www.shotti.fi/resepti/amiraalin-grogi/

Tehtävä 3: asiakaspalvelu

No, nyt tämä kolmas tehtävä vihdoin ja viimein, jonka jälkea

1. Minkälaista sinun mielestäsi on hyvä palvelu? Kerro jokin esimerkki.

Noo, otetaan asiakas/ palvelun vastaanottaja huomioon ainakin. Hyvään palveluun kuuluu asiakkaan toiveiden huomioiminen ja jopa niiden ylittäminen, ja jos asiakas tuntee itsensä iloiseksi ja huomioiduksi saamastaan palvelusta, niin palvelu on onnistunut.

Asiakas on hieman flunssainen, ja päivä ei ole muutenkaan ollut mainio. Jo sisääntullessa asiakas näyttää ja kuulostaa flunssaiselta, mutta asian huomaava asiakaspalvelija pelastaa aloituksen, tarjoamalla paikkaa lämpimimmästä nurkassa kahvilasta.
Asiakkaan haluamaa tuotetta ei ole, mutta asiakaspalvelija osaa suositella sopivaa korviketta, joka vielä sopisi flunssaisen olon parantamiseen.
Asiakas poistuu tyytyväiseltä, koska asiakaspalvelija osasi ylittää tämän odotukset kysymättäkin, ja onnistui vielä suosittelemaan flunssanhoitoa auttavia asioita.

2. Oletko joskus saanut huonoa asiakaspalvelua? Kerro esimerkki.

Olen saanut, joista viimeisin on erään lähettipalvelun käytös... Olin ostanut pitkän australialaistakin (länkkäreissä näkyy aika paljon) yksityishenkilöltä Saksasta ja tämä lähetti sen minulle. Asiat menivät hyvin, kunnes UPS niminen lähettipalvelu poimi sen matkan varrelta, ja toi sitä minulle.
Odotin, odotin ja ihmettelin, kun sitä takkia ei näkynyt, ja otinpa sitten yhteyttä paikan päälle.
Eivät vastanneet muuta kuin, että eivät saaneet ovikoodia jota olisivat tarvinneet ulko-oveni avaamiseen, ja lähettivät takkini takaisin Saksaan.

Selvisi, että nämä olivat saaneet jostain kansainvälisen päämajansa uumenista käskyn antaa paketti minulle vain, jos saisivat ovikoodin. Sanoin moneen kertaan, että nyt ollaan Suomessa, ja oveni aukeaa suoraan kadulle, mutta eivät uskoneet minua, ja tarjosin useita ratkaisuja, jotka eivät näitä kiinnostaneet sitten yhtään. Yhteydenpidonkin katkaisivat tylysti, ja rikkoivat ilmoittamissääntöjänsä, kun eivät edes puhelimeen soittaneet tai sähköpostia lähettäneet, niinkuin tilannepäivityksiin kuului.

Aikani tapeltuani (karkeasti yli kuukauden) sain sen takkini vihdoin, kunhan olin ensin uhkaillut oikeudella, boikotoinnilla ja julkisesta ulisemisesta. Yksi tästä jäi, en enää koskaan halua kyseisen firman kanssa olla tekemisissä, kun joustoa ei tuon verta löytänyt.


3. Pohdi omia ominaisuuksiasi. Mikä tekee sinusta hyvän asiakaspalvelijan? Mitkä ovat parhaat puolesi?

Jaa niinkuin minulla on sellaisiakin? No, olen somi-iloinen, siitä on hyvä lähtee liikkeelle. Sitten tietenkin tämä, että kuuntelen ja autankin jos mahdollista ja jos tilanne sitä tarvitsee. Mikään ei ole kuitenkaan asiakkaalle kamalampaa kuin se, että tätä ei huomioida, josta tämä sitten kertoo muille. Tämä pelko saa sitten minut pitämään asiakkaan aina ykkösenä ja kunnioittamaan tätä.

Sanoisin, että paras puoleni on helposti lähestyttävyys. Olen aika avoin kuitenkin, ja tähän astisella kokemuksella asiakkaiden on helppo lähestyä, koska olen usein sitten lähtenyt näiden keskusteluun ja juttuihin mukaan, josta nämä ovat olleet vain mielissään, ainakin tähän asti.

4. Mitä ominaisuuksia tai taitoja sinun tulisi vielä kehittää, jotta olisit parempi asiakaspalvelija?

Nopeus
Kyky kysyä apua tarvittaessa!!!
Ennakointi
Asioiden sattumusten summan ennaltanäkeminen

5. Minkälaisia haasteita uskot kohtaavasi asiakaspalvelijana baarissa? Pohdi kysymystä eri näkökulmista (asiakkaat, työolosuhteet jne).

Asiakkaat: ihmisiä on erilaisia, joten tulen varmaan kohtamaan niitä hankalista hankalimpia, jotka ovat aina oikeassa, aiheuttavat häiriköintiä tai muuten vain yrittävät tehdä muiden elämästä hankalaa. Varmasti se joku haluaa vänkää,ällä vängätä olevansa oikeassa tai tämän asian olevan nain, vain koska ei halua "hävitä" asiakaspalvelijalle tilanteessa. Onhan näitä nähty, ja aika epämiellyttäviä poersoonia suoraan sanoen.

Työolosuhteet: tämä nyt riippuu paikasta, mutta aina on mahdollisuus siihen, että tiimi ei toimi tai paikan henki on retuperällä, joka sitten syö fiilistä. Ei kukaan oikein voi työskennellä sellaisessa paikassa, jossa on syrjiviä tai epämiellyttäviä persoonia enemmän kuin ihminen kestää, mutta sellainen tunne, että tulen kohtaamaan tällaistakin.

Olen aika varma myös, että tulen kohtaamaan ikäviä työnantajia tai paikkoja, joissa olosuhteet nihkeät tiettyjen perusjuttujen, kuten hygieenisyyden tai tilan käytön osalta.

Aika: ylitöiltä ei voi varmaankaan välttyä, saati muista aikaan liittyviltä haasteilta. Joskus hommaa tulee varmasti niinkin paljon, että se syö vapaa-ajan ja sen ohella vapaa-ajan sosiaaliset suhteet ja harrastukset. Pakkohan sitä on jossain välissä nukkuakin, ja jos tehdään töitä enemmän, niin nukutaankin enemmän.

Blogitehtävä 2: minä itse III

Tehtävä kakkonen oli laittaa viisi kuvaa omasta elämästä ja olemmekin sen kuvassa kolme.

                                         Ruoja & juoma

Kuvassa peinteinen, kiinalainen ateria, johon kuuluu monta ruokalajia kerralla. Pidän ruoan hienosta tarjoilusta erityisesti, sekä mielikuvituksellissta ulkonäöstä ja asettelusta, joka herättää mielenkiintoa ja ruokahalua. Erityisen hullaantunut olen aasialaiseen ruokakulttuuriin, josta tein myös opinnäytetyöni.

Jos rakastan jotain, niin hyvää ruokaa ja juomaa. Tämä liittyy minuun hyvin oleellisesti, olenhan 2011 valmistunut catering-alan ihminen, olutelitisti sekä wannabe hifistelijä.

2008 lähdin Keudan ammattikouluun nollat taulussa, sillä en osannut edes keittää vettä ja luoti oli kivuttomampi vaihtoehto poislähtöön kuin kamalien kokkausteni maistaminen. No, koulussa sitten jotenkin ihmeen kaupalla tuli opittua yhtä sun toista ja imettyä tietoa ihan vahingiossa.
Tämä kaikki jätti minuun vahvan jäljen, ja jo ensimmäisen vuoden lopussa aloin tekemään kaikenmaailman ruokakokeiluja ja etsimään ruoasta sitä jotain itselleni, jonka sitten ajallaan löysinkin.

Koulussa ollessani tutustuin myös alkoholikulttuuriin aika vahvasti, kun luimme anniskelupassejamme ja alkoi olla ikää ostaakin juotavia itse. Enhän minä kaljasta pitänyt, enkä oikein vieläkään, mutta Alkossa käydessäni näin mielenkiintoisen näköisiä olutpulloja, ja ostinkin pari kokeiluksi.

Tuon jälkeen syntyi uusi rakkaus hyviin alkoholijuomiin, ja kun koulun edetessä taidot kasvoivat, opin yhdistämään nämä kaksi asiaa kivasti aivan uudella tavalla. Tulipa näin tehtyä myös opinnäytetyössäni, "Kiinalainen Ruokakultuuri", jonka tekeminen myös sai rakastamaan Aasian ruokakulttuurin moninaisuutta entistä enemmän, ja nykyään aasialainen ruoka on suosikkiani kaiken muun ylitse.

2011 valmistuin sitten, ja minulle jäi aika kivat eväät elämään

• olut- ja viskikulttuuriin tutustuminen ja ihastuminen
• ruoanlaittotaidot a la cartelle ja hienommallekin
• mielikuvitusta ruoan erilaisiin valmistustapoihin ja tarjoiluihin
• ruokaelitismi ja valmiudet hienosteluun
• kokin vaisto tai se mututunne, jolla osaat mitoittaa ainemääriä ilman mittaa
• työttömyys koska lama :D

 

















 

Blogitehtävä 2: minä itse II

Tehtävä kakkonen, eli viisi kuvaa omasta elämästä jatkuu, ja pääsemmekin kuvaan kaksi, eli

                                         Larppaaminen

Varhaiskeskiaikaiset soturit taistelemassa elämästä ja kuolemasta. Useimmiten puvustukseen ja lavastukseen panostetaaan täysillä, joka näkyy autenttisessa puuvallissa, nahkapanssareissa ja aidoilta näyttävissä aseissa. Larppaaminen on oiva keino pukuja tekevälle tai eri esineitä rakentaville kartuttaa taitojansa.

Larppaaminen. Kyllä, tämä on ehkä se asia joka kuvaa minua parhaiten näistä kaikista täällä, sillä mikään ei ole parasta kuin mielikuvituksen lento ja uuden elämän eläminen.
Larppaaminen eli LARPing (englanniksi) tulee sanoista Live Action Roleplay, jossa joukko ihmisiä ottavat toiset henkilöllisyydet pelin ajaksi, ja elävät toista elämäänsä pelin (tai tuttavallisesti larpin) asettamin säännöin ja puittein.

Homma muistuttaa siis aikalailla niitä lapsuuden leikkejä, joissa leikittiin prinssejä ja prinsessoja, sillä erotuksella, että larpissa haetaan täydellistä immersiota vaatetuksen (yleiskielellä proppaus) ja esim. käyttäytymisen avulla. Jos hahmosi on itsekäs koronkiskuri, niin sittenpä eläydyt rooliisi ajattelua ja koko olemusta myöten niin, että edes oma äitisi ei enää tunnista sinua.
Pelien pituus ja teemat vaihtelevat parista tunnista aina moneen vuorokauteen (jossa ollaan sitten koko aika täydellisesti hahmoissa...) ja aina tavallisesta arkielämästä fantasiaan ja scifiin.

Kerron lyhyesti pari kokemustani:

• hahmoni oli vankilaplaneetalla oleva huonomuistinen ja -näköinen tyyppi, joka oli pihalla aikalailla kaikesta. Puolittain talkkarina, puolittain vankina, sain kokea vankilaelämän kurjuuden ja nöyryyden, mutta myös nauttimaan hyvästä asemastani vankilassa, joka antoi pieniä eyuoikeuksia. Käytössä oli aidot vankihaalarit ja vankilaelämään oli panostettu vartioituja ulkoilutapahtumia myöten ja koko peli kesti vähän alle vuorokauden, jossa sitten totuuteltiin ankaraan vankilaelämään. Oli mielenkiintoista aloittaa päivärytmi katsellen huono-onnisten teloitusta varoituksena meille muille.

• lastenlääkäri jolla on pahansorttinen alkoholismi ja skitsofreenia, joka onnistui tosin peittelemään näitä. Elettiin ydinsodan jälkeisessä maailmassa, ja hahmoni mukavan ulkokuoren alla sykki vahva narsistin ja omahyväisyyden sydän, sillä kun pelkästään yhdestä maisssintähkästä piti tapella, niin tunteille ei ollut tilaan. Larpilla otettiin kantaa pakolaiselämään sodassa, ja koimmekin parin vuorokauden aikana nälän (oikean), kulkutaudit kuin nukkumisen jonkun kämäisen vajan lattialla ryysyissämme. Sai aikalailla ajattelemaan mitä pakolaiset kokevat ja että se elämä onkin kurjempaa kuin luulinkaan.

• muinaissuomalainen shamaani, jolla flippasi pahemman kerran. Heimoneuvostoon kuulumisessa oli etunsa, olinhan yhteisön arvostettu jäsen, mutta erilaiset riitit olivatkin sitten se, joka rasitti hieman pelissä. Kolmen vuorokauden pelissä nukkuminen, syöminen ja ylipäätänsä kaikki tehtiin hahmossa, ja tämä on aika ultimaattinen suoritus, näin pitkiä pelejä kun ei pidetä suorilta käsin yleensä, vaan osissa. Perkeleelle ja muille wanhoile jumalille puhuminen ja jännät henkiriit kolmen päivän ajalta vaativat veronsa, ja minun piti pitää pieni loma pelin jälkeen. Joskus tämä harrastus on raskasta, joskin aika hauskaa.

Larppaamisella voidaan ottaa kantaa asioihin, niinkuin tuolla aiemmin mainitsin, esimerkiksi:

• sotapakolaisten elämä ja sen hankaluus
• vahvaa rasismia ja syrjintää kokevien ihmisten arki/ jokin tilanne
• ilmastonmuutoksen tai saasteiden vaikutukset luontoon

Larppaamisella voi myös kokea asioita joita normaalisti ei koettaisi, kuten:

• panttivankitilanne, jossa henki voi lähteä hetkenä minä hyvänsä eikä mikään ole varmaa

• suuren yritysjohtajan arkea aina kokoustamisesta yritysneuvotteluihin ja siitä perhe-elämään omine huolinen 

• 1800-luvun seurapiiri- tai työläiselämä omine arkipäiväisine asioinensa aina hierarkiasta työhön ja vapaa-aikaan

Kuten näkyy, larppaamisesta on moneksi, ja olen itsekin järjestänyt pari peliä, ja tulen järjestämään lisääkin.

Blogitehtävä 2: minä itse I

Otsikko on tehtävä 2, koska se eka oli blogin perustaminen, mutta unohdin kirjoittaa sen siihen. Nojaa, eipä väliä. Asiaan.

Meidän piti etsiä netin jännästä maailmasta viisi kuvaa, jotka kuvaavat minua, ja minun pitää kertoa miksi ja miten.

Noniin, kuva no 1:

                Warhammer-pöytäfiguuripeli ja roolipelit

Peleissä käytetään muutamien senttimetrien korkuisia, koottavia ja maalattavia muovifiguureja, joista kasataan armeijat ja taistellaan sitten kaveria tai kavereita vastaan. Pelissä on omat sääntönsä lähes kaikelle aina taistelemisesta liikkumiseen ja peli vaatiikin hieman omistautumista. Ajan kanssa pelaajalle syntyy vahva tunneside peliin, sen maailmaan ja tietenkin niihin itse kasattuihin figuureihin, joita sitten varjellaan huolella, ja parannellaan kun taidot kehittyvät. taitavasti maalattuja hahmoja voi pitää jopa omana taiteenlajinansa perinteisen taulumaalauksen ohella.

Tämä tajuttoman kallis harrastus on syönyt aikaani ja hermojani jo vuodesta... en oikeestaan osaa sanoa, +10 vuotta ainakin. Siinä sivussa käsinmaalaustaidot, englanninkieli ja mielikuvitus ovat kivasti kehittyneet, ja en vaihtaisi harrastusta pois muuhun.

Hahmot ovat pääosin muovia, ja jotkut myös hartsia ja ne kootaan ja maalataan itse, jonka takia harrastuksessa on vahva käsityöleima. Käytännössä figuurit koostuvat litteästä, joko ympyrän tai neliön muotoisesta jalusta, sekä 4-7:stä toisiinsa liimattavasta osasta. Liimauksessa on useita erilaisia tapoja koota figuurinsa ja useimmat haluavatkin yhdistellä eri osia keskenään, kustomoidessaan armeijansa omansa näköiseksi. Liimauksen ja kasaamisen jälkeen sitten tehdään itse maalaustyö. Ihmiset kiintyvät aikalailla vaalimiinsa figuureihin, joten yksittäisenkin hahmon tekemiseen alusta loppuun saatetaan käyttää useampi tunti, ja jotkut maaulausjäljet ovat verrattavissa mestarillisten taidemaalarien kädenjälkeen, kolmiulotteisessa muodossa vain.

Itse pelissä figuuriarmeijat sitten taistelevat toisiansa vastaan suorittaen skenaarion tai pelaajien märäämiä tehtäviä, jotka sujuvat joskus paremmin ja joskus huonommin. Eri armeijat käyttävät yleisten sääntöjen lisäksi omia erikoisempia sääntöjänsä ja hahmojansa, jotka tekevät jokaisesta armeijasta uniikin ja erilaisen pelata.
Vaikka peli onkin taktiikka- ja strategiapeli pöytäkoossa, on aina onnellakin osansa pelin sattumuksissa, sillä taistelutulokset ja ylipäätänsä kaikki taikomisesta moraalin katsomiseen tehdään heittämällä kourallisesta ämpärilliseen noppia ja lukemalla sääntökirjoista heittämisen seuraukset, onnistumiset ja epäonnistumiset. Useimmat pelaajat oppivatkin ahkeran pelaamisen seurauksena taulukot ja säännöt ulkoa, jolloin kirjoja ei juurikaan käytetä kuin tarkistukseen.

Kun sanoin, että olen käyttänyt tähän yli kymmenen vuotta, sillä tarkoitettiin vain kasausta ja maaulausta, sillä itse peliäö olen pelannut vain vajaan vuoden. Peli on kuitenkin helppo sisäistää, joskin se vie aikansa, ja ennen kuin huomaatkaan, on se neljä tuntia kulunut äkkiä noppien heittelyyn ja hahmojen siirtämiseen pelipöydällä.

Tämän lisäksi Warhammer-pelin maailmasta on olemassa kirjoja, videopelejä ja maailman suurin figuuripelien faniryhmä, joka on ollut mukana tässä jo vuodesta 1985, jolloin ensimmäiset figuurit valmistettiin peliä varten.

Vosin tähän väliin kertoayleisesti pöytäroolipeliharrastuksestani, joka eroaa hieman figuuripeleistä.

Pöytäroolipeleissä pelaajat ottavat itselleen hahmon, ja kertovat tarinaa yhdessä pelinjohtajan kanssa suullisesti. Erilaisia pelinjohtajan antamia haasteita sitten kokeillaan sitten heittämällä noppaa/ noppia, jotka kuvaavat pelaajan hahmon onnistumista kyseisessä tehtävässä. Hahmoilla on yleensä myös hahmolomake, paperi johon on merkattu hahmot omaamat taidot ja tiedot joita tarvitaan hahmolla pelaamiseen.

Niinkuin sanoin, nopat ovat vahvassa osassa useimpia pelejä, ja ne luovat peleihin pienen satunnaisuusefektin ja onnen ilmentymän.
Esimerkkinä fantasiamaailman varashahmo voisi vaikka haluta tiirikoida lukon ovesta, niin pelinjohtaja, tai "luolamestari" määrittää, mitä taitoa varkaan pelaajan tulee käyttää ja mitä tämän tulee saada noppatulokseksi, onnistuaksensa yrityksessä.

Pelisessiot voivat kestää parista tunnista useampaan tuntiin, ja riippuen pelaajista, voidaan tapahtumien kuvaamiseen käyttää figuureja tai piirrettyjä karttoja. Itse suosin mielikuvitusta enemmän, jossa pelaajat yhdessä pelinjohtajan kanssa kuvailevat tapahtumat.

Pelinjohtaja on pelin tärkein henkilö. Hän ei itse pelaa, vaan kuvailee tapahtumia jotka pelaajien hahmojen ympärillä tapahtuu, vastaa pelin säännöistä sekä erilaisista vastuksista joita pelaajat kokevat.

Pöytäroolipelaaminen sopii aikalailla kaikille vauvasta vaariin, jossa vain mielikuvitus on rajana.

Uusi blogi on syntynyt

Juu-uh, tuli nyt sitten tämäkin tehtyä, koska baarikoulu. Eipä mitään, ehkä ihan hyvä saada tämäkin tutuksi, jos vaikka käyttäisin jatkossakin. Olen pitänyt blogia aiemminkin, mutten koskaan blogipohjalla, joten katsotaan mitäs tästä oikein tulee.

Blogin nimi on viittaus wanhoihin aikoihin, jolloin simasaleja oli sivistyneiden skandinaavisten ja germaanisten valtakuntien keskuksina n. 400-luvulta ristiretkien aikoihin 1300-luvulle.
Näissä poliittisen vallan keskuksissa jaarlit ja kuninkaat sitten päättivät asioista, ja kuten nimi sanoo, juotiin niissä myös simaa ja juhlittiin.

Mutta tästä sitten enemmän myöhemmin omassa postauksessaan, ja vaikka tämä onkin kouluprojekti, aion jatkaa tämän käyttöä baarikoulun jälkeenkin, menisihän se muuten hieman hukkaan. Pääsääntöisesti vvarmaan blogaan aiheista:

- baarikoulu ja siihen liittyvät asiat
- alkoholihistoriaa ja nippelitietoa
- omia juoma-arvioita
- kertomuksia juomien tekemisestä ja projekteista, kuten wiikinkisima-projektini (mead).
- tapahtumakokemuksia eri tapahtumista, jossa alkoholia.

Noniin, kokeillanpas miten tämä toimii.