Halloween lel

Halloween koulutyönä

Rehellisesti olisin pitänyt kekristä enemmän, sopii paremmin kuin amerikkalainen muovikrääsäjuhla kauhujuhla, mutta toisaalta onpahan sellainen jännä kauhufiilis.

Tätä ruvettiin suunnittelemaan tuosta tiistaista lähtien pienellä tiimillä., joka syntyi arpoen. Hyvä systeemi kyllä, vältyttiin pahimmilta rinkirunkkauksilta. 

Ryhmässämme oli neljä ihmistä, joista kaksi ainakin oli jo ennen koko tätä touhua suunnitelleet teeman ja muutaman juomankin etukäteen. Helpotti ainakin tätä puolta hieman, joskin kaikki meistä eivät päässeet tekemään drinkkejä niin paljon kuin olisin halunnut, koska tilaa oli niin vähän tiskillä ja meitä oli käytännössä liikaa yhteen tiskiin. No, kaikki onneksi pääsivät tekemään kaikkia asioita ja jotkut tekivät tiettyjä asioita enemmän kuin toiset, joka tasapainotti asioita. Itse esim suunnittelin enemmän tiettyjä juttuja kuin sheikkasin drinkkejä.

Yleisesti homma onnistui, ja drinkkimme Marilynin aamupala oli myyntimenestys (lol, kaikki oli ilmaista) niinsanotusti. Pukeutuminen ja 50-luvun teema oli muutenkin onnistunut neljään pekkaan ilman ongelmia ja kaikki saatiin näyttämään kauniilta ja yhtenäiseltä loppupeleissä.

Hei beibi, tuletko luolaani?

Häiritsevä asia ja niinsanotusti "pieleenmennyt" asia oli iinä, että kuka tekee minkäkin drinkin. Esim jos ihmiset olisi tehneet vuorotellen niin olisi toiminut kivemmin, kuin se että kaikki yrittävät soheltaa samaan aikaan, koska "kiirettä pukkaa". No, mikään kiire ei ollut vaikka asiakkaita kävikin paljon, mielestäni rauhallisesti tekemällä ilmen että muut tulevat neuvomaan/ tekemään päälle ei toimi.
Myös se, että kun tiski oli pieni, niin kahden muun piti näyttää kiireiseltä, vaikka eivät voineetkaan tehdä yhtään mitään oman baarinsa hyväksi, muuten kylläkin, kuten tiskaus ja blokkaus.
Tässä itseasiassa näkyy ongelmani, eli omat tiimiläiset. Olen aikalailla tottunut toimimaan itsenäisesti ja yksin, joka on välillä huonokin asia ja sitten stressi ja paniikki iskevätkin, jos joku puuttuu tekemiseeni/ jos jokaisella ei ole tismalleen sitä omaa aluettansa vaan jokainen yrittää tehdä kaikkea. Yh. Hieman outoa ja häiritsevää oli, että kaksi tai kolme ihmistä teki yhtä drinkkiä etteivät olisi jouten, vaikka periaatteessa tämän olisi voinut tehdä yksikin ihminen.
Ei saa ymmärtää väärin, jokainen oli ja on tärkeä, häiritsee vain kun jokaisella ei ollut sitä optimoitua asemaansa josta huolehtia, vaan kaikki yrittivät tehdä sitä mitä pystyivät.

DDD: hämähäkkejä. Juuh, pelkään niitä hieman...

Yleisesti kaikki sujui hyvin. Ihmiset tulivat, ottivat juomansa, keskustelivat ja lähtivät. Ainoa epäonnistumisen hetki oli, kun pari raaka-ainetta loppuikin eikä saatu tehtyä drinkkejä ajoissa, vaan opiskelijoiden piti odotella. No, onneksi nämä olivat kärsivällisiä ja odottivat että opettaja tulee kaupasta.
Yleisestikin asiakkaat olivat mukavia, ja näiltä sai ruusuja aikalailla (paperilla) ja yleisesti hyvää kiitosta mm. mauista ja yleisestä ilmeestä. Asusteet ja meikit herättivät hilpeyttä aikalailla. Nopeutta kehuttiin pariin otteeseen, mutta toisaalta sanottiin myös että oltiin hieman hitaita takatukkaboogien kohdalla, kuka ikinä sen tekikään (mielummin hitaampi ja huolellinen kuin töhötä kiireessä on mielipiteeni tästä).
Olipa muutama jopa kiinnostunut saamaan reseptit juomiimme, joita mielellämme heille annoimmekin ja vaihdoimme pari sanaa koulutuksesta yleisestikin.

Mutta joo, ne juomat. Niitä oli kolme, joista yksi oli mansikkainen Marilynin aamupala pirtelönä, makean hapan Takatukkabookie ja sitten perinteisempi Elviksen lantio-kahvi. Kaksi kylmää ja yksi kuuma olivat ihan hyvä yhdistelmä mielestäni ja olinkin semityytyväinen juomiin. Marileyn aamupala oli kivan näköinen, makua en tosin oikein muista kunnolla. Päällepäin juomat eivät herättäneet isoja fiiliksiä tai innostuksia itselleni, en tiedä miksi.
Muiden ryhmien juomista nautein myös, ja pidin niistä enemmän kuin omistamme maultansa, mutta olen kyllä muutenkin aika itsekriittinen. Juu, en tiedä syytä tähänkään.

Tyytyväinen asiakas on parasta mitä voi olla :)

Jos minulta kysyttäisiin, saisi tällaisia tehdä enemmänkin, kun siihen on vielä mahdollisuus. Juuh, kyllähän tämäkin jännitti, hirvitti, kauhistutti, mutta oli tosi mahtavaa kuitenkin. Suunnittelu ja mietintä on aina hauskaa, mutta sitten pitää ottaa huomioon tarvikkeiden riittävyys, aikataulutus jne. Loppujen lopuksi tämä ei poikennut mitenkään työelämästä, mutta ehkä se jännitys tuli siitä kun oli oppilaat asiakkaina eikä "tavallisia ihmisiä".

Niin juu, parasta hommassa oli ehkäpä koko hoidon suunnittelu alusta loppuun. Käsityöt ja suunnittelu on hei kivaa, koska luovuus ja mielikuvitus. No, olen muutenkin askartelijapaskartelija.

Työssäoppiminesen jälkiajattelu

Mordorin Musta Torni tai siis Tornin Tupa omalla hauskalla elämällänsä ja rytmityksellänsä loppui yli viikko sitten ja nyt kun olen rauhoittunut, kertoilen mietteitäni.

Hieman tyhjä olo tai jotain sinnepäin. En sano että kokisin ikävää, mutta säännöllinen rutiini säännöllisillä asiakkailla on oikeastaan se joka minulle sopii kaikkein parhaiten. Elämä on simppeliä, turvallista ja tasaista kuin hobitin elämä Konnussa, ilman turhempia yllätyksiä.

Elämä mallillaan ilman elämää mullistavia seikkailuita

Kuitenkin, minulle jäi käteen tuolta kivasti asioita, joista tärkeimpinä vanhojen asiakaspalvelutaitojen henkiinherätys sekä tasapainossa oleva työelämä. No, siitä onkin hetki kun olen töissä ollut, skviik
skviik.

Viimeinen viikko oli ilman suurempia mullistuksia, joskin drinkkien (ne muutama), asiakkaiden kanssa sosiaalisointi (hyvässä suhteessa työntekoon) sekä suosittelu (parin hieman hifimmän oluen) olivat sellaisia kivoja pikku muutoksia.

Kaiken kaikkiaan tämä kolme viikkoa olivat tosi opettavaisia ja nautein koko setistä, sainhan kuitenkin mitä hain työssäoppimiselta, eli:

• tärkeitä taitoja työelämään
• sitä asennetta työntekoon
• ammattitaitoa
• sisältöä ja uutta arkeen
• ???

Ehkä paras asia työssäoppimisen ei niin tärkeistä asioista oli paikan 30v kestäneen historian, siihen liittyvän asiakaskunnan historian ja monen taustalla häälivän pikkuasian oppiminen. Oli mielenkiintoista, oikeasti, kuunnella kuinka paikka oli ollut erilainen eri omistajilla, kuinka yksi työntekijä hankki erään toisen paikan konkurssiin ja sitä miten tavat ja tietyt asiat olivat muuttuneet.

Opein muuten sen, että joskus viinat ja juomat myytiin numeroilla, jota en ennen tiennyt.

Seuraava työssäoppiminen

Seuraava työssäoppiminen alkaa ensiviikon torstaina siinä paikassa jossa piti olla ensimmäiseni, mutta joka peruuntui yllättäen. Paikkana on oluthuone Birger, joka on sitten se hifein ja siistein paikka ikinä, jos oluesta pitää ja haluaa Hämeenlinnassa työskennellä.

Seikkailu olutmaailmassa alkaa! Tämähän on kuin Yksinäiselle Vuorelle lähtö.

Noniin, elikkäs työharjoittelu jonka saaminen oli aika tuskaa kaikessa suhteessa. Tämäkin olisi kai pitänyt tehdä joka päivä, mutta periaatteessa kun päivät eivät eroa toisistaan hirveästi niin en näe haittaa että laitan nyt.

Elikkäs (fanfaari)...

 Tornin Tupa

Koulussa on tietenkin työssäoppimista ja se koskee minuakin. No sain aluksi paikan toistaiseksi nimeltämainitsettomasta paikasta ja en edes ajatellut varapaikkaa koska tämä luvattiin minulle. Kävi niin että työntekijä paikassa oli vahingossa luvannut ristiin toisen työntekijän kanssa ja siellä olikin harjoittelijoita. Ymmärsin tämän virheen enkä halunnut tuhota asiakassuhdettani paikkaan itkemällä lupauksesta joten etsein uuden. Tästä ne vaikeudet sitten alkoivatkin.

Kaikki paikat jotka Hämeenlinnassa kävelymatkan tai pyörämatkan päästä tiesin olivat niinikään jo varattuja tai heillä ei ollut kiinnostusta harjoitteluun joten jäin vähän tyhjän päälle. Onneksi opettaja pelasti ja homma sujui ja sain kuin sainkin paikan, joskin en ihan mitä odotin.

Aloitin neljä päivää myöhässä, jiihaa, ja sainkin heti tehdä tuttavuutta alan kanssa pohjalta asti. Ensimmäiset asiakkaat olivat (ja tulevat olemaan vielä pari päivää) ne ikimuistoisimmat. En nyt voi työpaikkasalaisuushässäkän takia kertoa paljoa, mutta sen huomaa kun ihminen on pohjalla joka suhteessa...

Huonoja puolia ja asiakaskunnasta

Ensimmäiset kaksi päivääni oli viikonlopun iltaa, eli sitä kiireellisintä Helvet... aikaa jolloin kaikki iski päälle. Monta asiakasta, kaikki yhtä vaativia ja siihen päälle heidän oma tyylinsä vittuilla minulle ja käyttää ihmenimityksiä tuotteista. Onneksi olen tottunut elämässä jo kaikkeen, niin tuonkin sai hoidettua kuittailusta ja "Tornin tavasta" huolimatta. Jessus...

Maanantaina oli kiva yllätys huomata, että työviikon arki on se hiljaisempi ja tasapaksumpi ilman ongelmia. Asiakkaat ovat niitä samoja n. 90% mutta päivät sujuvat mukavemmin ja rauhallisemmin. Juu, en kiellä sitä että asiakkaat ovat aika päissään viikonloppuisin ja vittuilevat, mutta päivisin sitten ovat kuin toisia ihmisiä.

Sitten on muutama sattuma tietenkin seassa, eli ne ihmiset jotka eivät voi hyväksyä oloani paikassa koska olen osaamaton uusi, joka ei tiedä näiden juttuja ja henkkohtaisuuksia. Paras tapaus vaati juomien tarjoilua omilla ihmenimityksillänsä ja ei arvostanut kun en tehnyt "asiakkaan oikealla tavalla" asioita... No, on niitä ikiräyhääjiä muutenkin, joiden kärsivällisyys palaa sekunnissa kun tilaavat sitä kossuansa, josta päästäänkin...

Juomat ja tarjoilu yleisestikin

 Kossu ja olut, siinä ne melkein olikin, jos kanta-asiakaskunnasta puhutaan. Tietenkin on ne muutama viski- ja konjakkiherrasmies ja niitä jotka mielellään juovat viiniä ja liköörejäkin. Mutta joo, koskenkorva on sellaista jota kuluu ehkä eniten kaikesta mahdollisesta jota voi kulua. Raakana, jäillä, juomasekoituksina, drinkkeinä, vedellä ja soodalla tai vastaavalla. 

Juomasekoituksiakin on tullut tehtyä, mutta kuten voi olettaa niin valtaosa on naisten juttuja. Nojaa, ei pitäisi yleistää kai niin paljon, ottaahan muutama mieskin niitä sentään.

Kun ottaa huomioon, että asiakaskunta on enimmäkseen kossua ja olutta kaljaa lipittäviä elämänkoulun maistereita, niin Tornissa on mukavasti myös vaihtoehtoja juomille. On paria konjakkia, vähän erikoisempia oluita, Happy Joeta, paria rommia sekä tasokasta 16v viskiä. Kun harvoin pääsen näitä myymään, niin olen otettu.

Parin asiakkaan kanssa juttelen näistä asioista enemmänkin ja kun kuitenkin harrastan oluita aikalailla niin olen päässyt suosittelemaankin näitä erikoisempia. Olen myös jakanut makukokemuksia asiakkaiden kanssa.

Rinkirunkku ja hyvä veli-verkosto

Kun asiakkaan ovat aikalailla samoja niin syntyy kantaporukoita ja kantaporukoiden tapoja ja toimia, joista osa sitten muodostuu etuoikeuksiksi jne. En luettele niitä tähän, mutta niitä on ja asiakkaiden lapselliset itkupotkuraivarit ja henkinen päällesyljeskely kun näitä ei tiennyt meni kyllä hieman yli. Onneksi työtoverit puolustivat ja sanoivat etten voi uutena tietää mitä asiakkaat haluavat, mutta eihän se näille perusjunteille päähän mennyt, asiallisille eläkeläisherrasmiehille kylläkin.

Tikkipeli on asia josta ei suoda laskettavan leikkiä edes huonolla vitsillä. Se on niin vakavaa bisnestä että maailmansodan paikka jos joku voittaa jonka ei pitänyt jne. ja sitten kun yritän asiakkaiden melutasoon hieman puuttua niin tulee hieman palautetta tikin vakavuudesta. Voi jessus...

On tietenkin asioita joita en voi kertoa, tietenkin kun tämä ala, mutta hyvä veli-verkosto on olemassa sekä tietyt etuoikeudet tietyille ihmisille. En valita kun ei se kuulu minulle.

Jatkoa ja viimeistä viikkoa odotellessa

Loppukaneetiksi että voisin tehdä töitä töitä tuolla, paitsi viikonloppuisin, koska viikonlopun härdelli ja känniääliöt. Valtaosa asiakkaista mukavia ja hauskoja omilla elämäntarinoillaan ja minut on jo hyväksytty heidän pienen sisäpiirinsä kalustoon joka auttaa Tornissa oloa paljon. Olivat melkein huolissaan kun olin lauantain vapaalla.

Vaikak valtaosa on mukavia ja ymmärtäväisiä ihmisä jotka ovat kiinnostuneet minusta ja työharjoittelustani oikeasti ja muutenkin ovat mielissään kun olen tuolla, niin sitten on ne muutama ihminen jotka eivät sulata minua tai Tornissa oloani. No, kaikkia ei voi miellyttää.

Työtovereista en ole vielä sanonut mitään, mutta he ovat ystävällisiä, osaavia ja aina tukemassa jos jokin ei suju tai jos jokin ei pelitä. He myöskin pitävät aina puoliani hankalia tapauksia varten ja pidänkin tätä ehkä yhtenä parhaimmista työporukoista joita minulla on ollut. Kultaakin kalliimpaa jos voisin sanoa.

Mutta ensiviikolla uudet seikkailut ja uudet haasteet, tavallaan jo sääli että tämä loppuu.

 

Blogitehtävä 2: minä itse IV

Tehtävä kakkonen oli laittaa viisi kuvaa omasta elämästä ja olemmekin sen kahdessa viimeisessä kuvassa, joista ensimmäinen on...

                                                       Kämppikset

En tiedä missä olisin ilman näitäkin kummajaisia. Kuinka usein sitä muka voi tehdä hulluja juttuja ilman kummempaa suunnittelua, leikkiä norppaa lattialla, löytää seikkailua siivoamisesta tai levittää askartelut puoleen asuntoon. Melkein loputtomasti, jos kyseessä on kämppikset, jotka ovat yhtä omituisia kuin sinä itse ja harrastavat samoja asioita. Kuvassa menossa musavideon kuvauksiin keskelle ei mitään.

He ovat yksilöllisiä ominen juttuineen, mielipiteineen ja asioineen, mutta yksi joka meitä yhdistää on se, että kaikki ovat yhtä omituisia otuksia. Pystymme elämään toistemme kanssa ilman kitkaa tai murheita, ja mikä tärkeintä, kukaan ei tuomitse toisten tekemisiä mitenkään, ja kaikki kolme (ja kissat) tuemme toisiamme minkä pystymme.

Heidän kanssaan jaetaan ilot ja surut ja heidän kanssaan jokainen päivä on seikkailu. Mikä onni, että hei eivät lue tätä blogia, sillä kuulostan liian pehmolta sanoessani, että he ovat minulle perhe Hämeenlinnassa, jota en vaihtaisi mihinkään, ja he ovat kuin sisko ja veli minulle, lukuunottamatta sitä, että oikea sisko ja veli eivät tee näitä kaikkia siistejä juttuja.

ja näin pääsemme kuvaan viisi, joka on (rumpupärinää)...

Kyllä, näet oikein Pastellinvärisiä taikaponeja, jotka rakastavat ja suvaitsevat sinusta paskat pihalle.

Tämä liittyy jännästi edelliseen, eli kämppiksiin, sillä törmäsimme näiden hevoseläinten takia, ja ystävystyimme siitä sitten. Sarja näyttää lällyltä, mutta siihen voi samaistua jonkin verran, niinkuin me kolme sitten olemme tehneet jossain määrin.

Lyhyesti, sarja opettaa ystävyydestä aikalailla, ja jotenkin oma elämä sitten heijastui sarjasta ja sitä katsoessa tapasi muita samanlaisia. Frienship is magic ei ole vain sarjan nimi, se on totuus, ja kietotutuu elämääni vahvasti monen asian kautta.

Ginistä sana tai kaksi

1. Merkittävät päätapahtumat ginin historiassa 

1500-luvun alussa Flanderin Hugenotit liuottivat katajanmarjoja viinaan,peittääkseen siitä kamalan ja myrkyllisen maun, alkuperäistä juomaa kun ei voinut lähes juoda sellaisennaan. Tästä voidaan katsoa alkaneen viinan maustaminen ktajanmarjoilla, joka on edelleenkin ginin mausteena.
Hollatilainen apteekkari Franz de la Boe yritti 1500-luvulla yrittää etsiä lääkettä munuaissairauksiin, mutta onnistui pienen kokeilun jälkeen luomaan vahingossa ginin, joka ei tosin kulkenut sillä nimellä. Kuten nykyäänkin, Franz de la Boe maustoi juomansa katajanmarjoin.

1575 Lucas Bols lisäsi ginin sekaan mausteita joita hollantilaiset kauppiaat toivat, ja tämän juoman, eli geneverin suosio levisi Hollantiin ja laajalle maailmalle. Bolsin nimeä kantava panimo on edelleen olemassa.

1580 lähtien hollantilaiset ja britit sotivat keskenään Hollannin ja Espanjan välisen sodan, jossa sotilaille jaettiin geneveriä motivaatioksi ja rohkaisuksi. Sotilaiden mukana pilkkanimen "Dutch Courage" saanut juoma sitten kulki aina Britteinsaarille, jossa se sokerin poistuessa muuntui "London Dry Gin" nimiseksi.

1689 Britannian kuninkaaksi noussut Vilhem Oranialainen kiristi ensitöikseen ei ulkomaisen brandyn verotusta, mutta vapautti ginin kaupan edistääkseen kotimaisen tuotteen valmistusta. Myöhemmin sitten kiristettiin oluen verotusta. 

1730-luvulla lontoossa toimi noin 1500 laitonta panimoa, joiden myrkyllisiä aineita sisältäviä "ginejä" myytiin tuhansissa ginikaupoissa. Tärpätin ja muiden haitallisten aineiden makuja yritettiin peittää katajanmarjoilla, mutta terveysvaikutuksia ei voitu peittää millään. Köyhälistön parissa vallitsi juopumus ja rappio ja kuolleisuustilastot olivat suuria.
1736 kansan juopottelua pyrittiin rajoittamaan minimiostomäärillä, hinnoilla, verotuksella ja erilaisin myyntiluvin. Tämä ei riittänyt, ja 1800-luvulla ruvettiin tekemään ginipalatseja, kristallein ja henoin huonekaluin koristeltuja olohuoneita, joissa giniä pystyttiin nauttia sivistyneesti ja kalliisti. Myöhemmin syntynyt baarikulttuuri sitten korvasi nämä ginipalatsit, ja baarikulttuuri on Britanniassa vahva edelleen.

2. Ginin valmistus pääpiirteittäin 

Giniä valmistaessa, seos tislataan ensin neutraalia alkoholia josta sitten pannutistalusmenetelmällä valmistusta jatketaan maustetuksi alkoholiksi. Ginin valmistuksessa tärkeä osa on poistaa alku- ja loppuosa ja ottaa talteen keskelle jäänyt 85% ja laimentaa se ginivahvuuteen.

3. Yleisimmät ginissä käytetyt mausteet 

Katajanmarjar ohella erilaiset yrtit, joita voi olla jopa 120 erilaista. Gini on kuitenkin suosituin kaikista ja on sen perusraaka-aine.

4. Kaksi ginityyppiä ja niiden lyhyt kuvaus 

London Dry on suosituinta giniä ja toisinkuin nimi sanoo, niin ei ole erikseen määritelty, missä sitä tulisi valmistaa.London Dryta on sellaisenaan myyty ja valmistettu parisensataa vuotta ja toisinkuin sen vahvempi tyyppi Plymouth, London Dry on sitruksinen ja pehmeämpi.

Toisin kuin London Dry, niin Plymouth Gin ginityyppi valmistetaan nimensä mukaisesti Plymouthissa ja omaa samanlaisen aseman kuin esim. shamppanja tai konjakki, joita saa valmistaa vain tietyssä paikassa ja tietyllä reseptillä. Poiketen London drysta, maku ei ole kovin sitruksinen ja on muutenkin voimakkaampi.

5. Tunnetuimmat ginimerkit ja niistä pieni info (valmistusmaa, alkoholi-%, yleispiirteet)

Gordon´s London Dry Gin 
-Britannia
-37,5%
-Sen ainesosia ovat katajanmarja, korianterin siemenet, karhunputken juuri ja muut yrtit. Reseptin on tuntenut ainoastaan 12 ihmistä maailmassa ja se on säilynyt salassa yli kaksi vuosisataa.

Beefeater 
-Britannia
-40%
-Saanut nimensä Towerin vartijoiden mukaan


Plymouth
-Britannia
-41,2%
-Makuainekset ovat todella kirjavia erilaisiat kasveista mm. puhtaaseen multaan