Larppaaminen
| Varhaiskeskiaikaiset soturit taistelemassa elämästä ja kuolemasta. Useimmiten puvustukseen ja lavastukseen panostetaaan täysillä, joka näkyy autenttisessa puuvallissa, nahkapanssareissa ja aidoilta näyttävissä aseissa. Larppaaminen on oiva keino pukuja tekevälle tai eri esineitä rakentaville kartuttaa taitojansa. |
Larppaaminen. Kyllä, tämä on ehkä se asia joka kuvaa minua parhaiten näistä kaikista täällä, sillä mikään ei ole parasta kuin mielikuvituksen lento ja uuden elämän eläminen.
Larppaaminen eli LARPing (englanniksi) tulee sanoista Live Action Roleplay, jossa joukko ihmisiä ottavat toiset henkilöllisyydet pelin ajaksi, ja elävät toista elämäänsä pelin (tai tuttavallisesti larpin) asettamin säännöin ja puittein.
Homma muistuttaa siis aikalailla niitä lapsuuden leikkejä, joissa leikittiin prinssejä ja prinsessoja, sillä erotuksella, että larpissa haetaan täydellistä immersiota vaatetuksen (yleiskielellä proppaus) ja esim. käyttäytymisen avulla. Jos hahmosi on itsekäs koronkiskuri, niin sittenpä eläydyt rooliisi ajattelua ja koko olemusta myöten niin, että edes oma äitisi ei enää tunnista sinua.
Pelien pituus ja teemat vaihtelevat parista tunnista aina moneen vuorokauteen (jossa ollaan sitten koko aika täydellisesti hahmoissa...) ja aina tavallisesta arkielämästä fantasiaan ja scifiin.
Kerron lyhyesti pari kokemustani:
- hahmoni oli vankilaplaneetalla oleva huonomuistinen ja -näköinen tyyppi, joka oli pihalla aikalailla kaikesta. Puolittain talkkarina, puolittain vankina, sain kokea vankilaelämän kurjuuden ja nöyryyden, mutta myös nauttimaan hyvästä asemastani vankilassa, joka antoi pieniä eyuoikeuksia. Käytössä oli aidot vankihaalarit ja vankilaelämään oli panostettu vartioituja ulkoilutapahtumia myöten ja koko peli kesti vähän alle vuorokauden, jossa sitten totuuteltiin ankaraan vankilaelämään. Oli mielenkiintoista aloittaa päivärytmi katsellen huono-onnisten teloitusta varoituksena meille muille.
- lastenlääkäri jolla on pahansorttinen alkoholismi ja skitsofreenia, joka onnistui tosin peittelemään näitä. Elettiin ydinsodan jälkeisessä maailmassa, ja hahmoni mukavan ulkokuoren alla sykki vahva narsistin ja omahyväisyyden sydän, sillä kun pelkästään yhdestä maisssintähkästä piti tapella, niin tunteille ei ollut tilaan. Larpilla otettiin kantaa pakolaiselämään sodassa, ja koimmekin parin vuorokauden aikana nälän (oikean), kulkutaudit kuin nukkumisen jonkun kämäisen vajan lattialla ryysyissämme. Sai aikalailla ajattelemaan mitä pakolaiset kokevat ja että se elämä onkin kurjempaa kuin luulinkaan.
- muinaissuomalainen shamaani, jolla flippasi pahemman kerran. Heimoneuvostoon kuulumisessa oli etunsa, olinhan yhteisön arvostettu jäsen, mutta erilaiset riitit olivatkin sitten se, joka rasitti hieman pelissä. Kolmen vuorokauden pelissä nukkuminen, syöminen ja ylipäätänsä kaikki tehtiin hahmossa, ja tämä on aika ultimaattinen suoritus, näin pitkiä pelejä kun ei pidetä suorilta käsin yleensä, vaan osissa. Perkeleelle ja muille wanhoile jumalille puhuminen ja jännät henkiriit kolmen päivän ajalta vaativat veronsa, ja minun piti pitää pieni loma pelin jälkeen. Joskus tämä harrastus on raskasta, joskin aika hauskaa.
Larppaamisella voidaan ottaa kantaa asioihin, niinkuin tuolla aiemmin mainitsin, esimerkiksi:
- sotapakolaisten elämä ja sen hankaluus
- vahvaa rasismia ja syrjintää kokevien ihmisten arki/ jokin tilanne
- ilmastonmuutoksen tai saasteiden vaikutukset luontoon
- panttivankitilanne, jossa henki voi lähteä hetkenä minä hyvänsä eikä mikään ole varmaa
- suuren yritysjohtajan arkea aina kokoustamisesta yritysneuvotteluihin ja siitä perhe-elämään omine huolinen
- 1800-luvun seurapiiri- tai työläiselämä omine arkipäiväisine asioinensa aina hierarkiasta työhön ja vapaa-aikaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti