Rommista sana tai pari

1. Mikä on rommin raaka-aine? Missä muodoissa sitä käytetään rommin valmistuksessa? 
Ruokosokeri, jotka käytetään esimerkiksi leivonnassa, itämaisten kastikkeiden pohjana ja mausteena mm. juomasekoituksissa.

2. Kuvassa olevat rommit löytyvät baariluokan valikoimasta. Etsi niistä kaikista seuraavat tiedot:

a. Nimi
b. Valmistusmaa
c. Ikä
d. Luokitus
e. Alkoholiprosentti
f. Kuvaus tuotteesta


3. Kuvaile omin sanoin rommin valmistusprosessi. 
Sokerin valmistuksesta jääneestä melanssista käytetään hiivalla vuorokaudesta pariin viikkoon, jonka jälkeen se tislataan kolomnimenetelmällä vahvaksi juomaksi, joka ikäännytetään sopivan makuiseksi. Rommi on syntynyt.

4. Missä päin maailmaa rommia saa valmistaa?
Sitä ei ole erikseen määritelty, vaan sitä valmistetaan yleisesti kaikkialla missäö sokeriruokoa kasvaa.

5. Miltä maantieteelliseltä alueelta suurin osa nykyään myytävistä rommeista on peräisin? 
Karibian saaret.

6. Miten kypsyttäminen vaikuttaa rommiin? 
Se pehmentää sitä ja antaa sille sen ominaisia aromeja (joihin myös valmistus ja mausteet vaikuttavat) sekä myöskin väriä.

7. Miten Kristopher Kolumbus liittyy rommin historiaan? Kuka hän oli? 
 Kolumbus oli kuuluisa espanjalainen löytöretkeilijä, joka yritti etsiä Intiaa, mutta löysi vahingossa Pohjois-Amerikan ("uudelleen" viikinkien jälkeen). Retkillänsä hän yritti todistaa Maan olevan pyöreä.
Kolumbus toi Kanariansaarilta sokeriruon, joka sitten alkoi menestyä Karibianmeren seudulla.

8. Etsi ainakin kolmen rommipohjaisen juomasekoituksen resepti ja liitä siihen myös kuva juomasta. Merkitse tekstiin lähde, josta otit reseptin.

Cuba Libre 
10 cl Colaa

Muutama limeviipale
4 cl Rommi (Vaalea)

Rommi lasiin, jatketaan colalla ja maustetaan hämmentäen limepaloilla.
http://www.drinkkiklubi.com/drinkkiohje/cuba_libre.html

 
Long Island Ice Tea
1 cl Gin
1 cl Rommi (Vaalea)
10 cl Colaa
1.5 cl Siirappi (Sitruuna)
1 cl Triple Sec
1 cl Tequila
1 cl Vodka

Valmistetaan sheikkaamalla ja tarjoillaan jäillä korkeasta lasista. Koristele sitruunaviipaleella.
http://www.drinkkiklubi.com/drinkkiohje/long_island_ice_tea.html


Amiraalin Grogi

4 cl Vaalea rommi

2 cl Ananasmehu

2 cl Appelsiinimehu

4 cl Ginger Ale

 

Valmistetaan hämmentämällä ja tarjoillaan jäillä.
http://www.shotti.fi/resepti/amiraalin-grogi/

Tehtävä 3: asiakaspalvelu

No, nyt tämä kolmas tehtävä vihdoin ja viimein, jonka jälkea

1. Minkälaista sinun mielestäsi on hyvä palvelu? Kerro jokin esimerkki.

Noo, otetaan asiakas/ palvelun vastaanottaja huomioon ainakin. Hyvään palveluun kuuluu asiakkaan toiveiden huomioiminen ja jopa niiden ylittäminen, ja jos asiakas tuntee itsensä iloiseksi ja huomioiduksi saamastaan palvelusta, niin palvelu on onnistunut.

Asiakas on hieman flunssainen, ja päivä ei ole muutenkaan ollut mainio. Jo sisääntullessa asiakas näyttää ja kuulostaa flunssaiselta, mutta asian huomaava asiakaspalvelija pelastaa aloituksen, tarjoamalla paikkaa lämpimimmästä nurkassa kahvilasta.
Asiakkaan haluamaa tuotetta ei ole, mutta asiakaspalvelija osaa suositella sopivaa korviketta, joka vielä sopisi flunssaisen olon parantamiseen.
Asiakas poistuu tyytyväiseltä, koska asiakaspalvelija osasi ylittää tämän odotukset kysymättäkin, ja onnistui vielä suosittelemaan flunssanhoitoa auttavia asioita.

2. Oletko joskus saanut huonoa asiakaspalvelua? Kerro esimerkki.

Olen saanut, joista viimeisin on erään lähettipalvelun käytös... Olin ostanut pitkän australialaistakin (länkkäreissä näkyy aika paljon) yksityishenkilöltä Saksasta ja tämä lähetti sen minulle. Asiat menivät hyvin, kunnes UPS niminen lähettipalvelu poimi sen matkan varrelta, ja toi sitä minulle.
Odotin, odotin ja ihmettelin, kun sitä takkia ei näkynyt, ja otinpa sitten yhteyttä paikan päälle.
Eivät vastanneet muuta kuin, että eivät saaneet ovikoodia jota olisivat tarvinneet ulko-oveni avaamiseen, ja lähettivät takkini takaisin Saksaan.

Selvisi, että nämä olivat saaneet jostain kansainvälisen päämajansa uumenista käskyn antaa paketti minulle vain, jos saisivat ovikoodin. Sanoin moneen kertaan, että nyt ollaan Suomessa, ja oveni aukeaa suoraan kadulle, mutta eivät uskoneet minua, ja tarjosin useita ratkaisuja, jotka eivät näitä kiinnostaneet sitten yhtään. Yhteydenpidonkin katkaisivat tylysti, ja rikkoivat ilmoittamissääntöjänsä, kun eivät edes puhelimeen soittaneet tai sähköpostia lähettäneet, niinkuin tilannepäivityksiin kuului.

Aikani tapeltuani (karkeasti yli kuukauden) sain sen takkini vihdoin, kunhan olin ensin uhkaillut oikeudella, boikotoinnilla ja julkisesta ulisemisesta. Yksi tästä jäi, en enää koskaan halua kyseisen firman kanssa olla tekemisissä, kun joustoa ei tuon verta löytänyt.


3. Pohdi omia ominaisuuksiasi. Mikä tekee sinusta hyvän asiakaspalvelijan? Mitkä ovat parhaat puolesi?

Jaa niinkuin minulla on sellaisiakin? No, olen somi-iloinen, siitä on hyvä lähtee liikkeelle. Sitten tietenkin tämä, että kuuntelen ja autankin jos mahdollista ja jos tilanne sitä tarvitsee. Mikään ei ole kuitenkaan asiakkaalle kamalampaa kuin se, että tätä ei huomioida, josta tämä sitten kertoo muille. Tämä pelko saa sitten minut pitämään asiakkaan aina ykkösenä ja kunnioittamaan tätä.

Sanoisin, että paras puoleni on helposti lähestyttävyys. Olen aika avoin kuitenkin, ja tähän astisella kokemuksella asiakkaiden on helppo lähestyä, koska olen usein sitten lähtenyt näiden keskusteluun ja juttuihin mukaan, josta nämä ovat olleet vain mielissään, ainakin tähän asti.

4. Mitä ominaisuuksia tai taitoja sinun tulisi vielä kehittää, jotta olisit parempi asiakaspalvelija?

Nopeus
Kyky kysyä apua tarvittaessa!!!
Ennakointi
Asioiden sattumusten summan ennaltanäkeminen

5. Minkälaisia haasteita uskot kohtaavasi asiakaspalvelijana baarissa? Pohdi kysymystä eri näkökulmista (asiakkaat, työolosuhteet jne).

Asiakkaat: ihmisiä on erilaisia, joten tulen varmaan kohtamaan niitä hankalista hankalimpia, jotka ovat aina oikeassa, aiheuttavat häiriköintiä tai muuten vain yrittävät tehdä muiden elämästä hankalaa. Varmasti se joku haluaa vänkää,ällä vängätä olevansa oikeassa tai tämän asian olevan nain, vain koska ei halua "hävitä" asiakaspalvelijalle tilanteessa. Onhan näitä nähty, ja aika epämiellyttäviä poersoonia suoraan sanoen.

Työolosuhteet: tämä nyt riippuu paikasta, mutta aina on mahdollisuus siihen, että tiimi ei toimi tai paikan henki on retuperällä, joka sitten syö fiilistä. Ei kukaan oikein voi työskennellä sellaisessa paikassa, jossa on syrjiviä tai epämiellyttäviä persoonia enemmän kuin ihminen kestää, mutta sellainen tunne, että tulen kohtaamaan tällaistakin.

Olen aika varma myös, että tulen kohtaamaan ikäviä työnantajia tai paikkoja, joissa olosuhteet nihkeät tiettyjen perusjuttujen, kuten hygieenisyyden tai tilan käytön osalta.

Aika: ylitöiltä ei voi varmaankaan välttyä, saati muista aikaan liittyviltä haasteilta. Joskus hommaa tulee varmasti niinkin paljon, että se syö vapaa-ajan ja sen ohella vapaa-ajan sosiaaliset suhteet ja harrastukset. Pakkohan sitä on jossain välissä nukkuakin, ja jos tehdään töitä enemmän, niin nukutaankin enemmän.

Blogitehtävä 2: minä itse III

Tehtävä kakkonen oli laittaa viisi kuvaa omasta elämästä ja olemmekin sen kuvassa kolme.

                                         Ruoja & juoma

Kuvassa peinteinen, kiinalainen ateria, johon kuuluu monta ruokalajia kerralla. Pidän ruoan hienosta tarjoilusta erityisesti, sekä mielikuvituksellissta ulkonäöstä ja asettelusta, joka herättää mielenkiintoa ja ruokahalua. Erityisen hullaantunut olen aasialaiseen ruokakulttuuriin, josta tein myös opinnäytetyöni.

Jos rakastan jotain, niin hyvää ruokaa ja juomaa. Tämä liittyy minuun hyvin oleellisesti, olenhan 2011 valmistunut catering-alan ihminen, olutelitisti sekä wannabe hifistelijä.

2008 lähdin Keudan ammattikouluun nollat taulussa, sillä en osannut edes keittää vettä ja luoti oli kivuttomampi vaihtoehto poislähtöön kuin kamalien kokkausteni maistaminen. No, koulussa sitten jotenkin ihmeen kaupalla tuli opittua yhtä sun toista ja imettyä tietoa ihan vahingiossa.
Tämä kaikki jätti minuun vahvan jäljen, ja jo ensimmäisen vuoden lopussa aloin tekemään kaikenmaailman ruokakokeiluja ja etsimään ruoasta sitä jotain itselleni, jonka sitten ajallaan löysinkin.

Koulussa ollessani tutustuin myös alkoholikulttuuriin aika vahvasti, kun luimme anniskelupassejamme ja alkoi olla ikää ostaakin juotavia itse. Enhän minä kaljasta pitänyt, enkä oikein vieläkään, mutta Alkossa käydessäni näin mielenkiintoisen näköisiä olutpulloja, ja ostinkin pari kokeiluksi.

Tuon jälkeen syntyi uusi rakkaus hyviin alkoholijuomiin, ja kun koulun edetessä taidot kasvoivat, opin yhdistämään nämä kaksi asiaa kivasti aivan uudella tavalla. Tulipa näin tehtyä myös opinnäytetyössäni, "Kiinalainen Ruokakultuuri", jonka tekeminen myös sai rakastamaan Aasian ruokakulttuurin moninaisuutta entistä enemmän, ja nykyään aasialainen ruoka on suosikkiani kaiken muun ylitse.

2011 valmistuin sitten, ja minulle jäi aika kivat eväät elämään

• olut- ja viskikulttuuriin tutustuminen ja ihastuminen
• ruoanlaittotaidot a la cartelle ja hienommallekin
• mielikuvitusta ruoan erilaisiin valmistustapoihin ja tarjoiluihin
• ruokaelitismi ja valmiudet hienosteluun
• kokin vaisto tai se mututunne, jolla osaat mitoittaa ainemääriä ilman mittaa
• työttömyys koska lama :D

 

















 

Blogitehtävä 2: minä itse II

Tehtävä kakkonen, eli viisi kuvaa omasta elämästä jatkuu, ja pääsemmekin kuvaan kaksi, eli

                                         Larppaaminen

Varhaiskeskiaikaiset soturit taistelemassa elämästä ja kuolemasta. Useimmiten puvustukseen ja lavastukseen panostetaaan täysillä, joka näkyy autenttisessa puuvallissa, nahkapanssareissa ja aidoilta näyttävissä aseissa. Larppaaminen on oiva keino pukuja tekevälle tai eri esineitä rakentaville kartuttaa taitojansa.

Larppaaminen. Kyllä, tämä on ehkä se asia joka kuvaa minua parhaiten näistä kaikista täällä, sillä mikään ei ole parasta kuin mielikuvituksen lento ja uuden elämän eläminen.
Larppaaminen eli LARPing (englanniksi) tulee sanoista Live Action Roleplay, jossa joukko ihmisiä ottavat toiset henkilöllisyydet pelin ajaksi, ja elävät toista elämäänsä pelin (tai tuttavallisesti larpin) asettamin säännöin ja puittein.

Homma muistuttaa siis aikalailla niitä lapsuuden leikkejä, joissa leikittiin prinssejä ja prinsessoja, sillä erotuksella, että larpissa haetaan täydellistä immersiota vaatetuksen (yleiskielellä proppaus) ja esim. käyttäytymisen avulla. Jos hahmosi on itsekäs koronkiskuri, niin sittenpä eläydyt rooliisi ajattelua ja koko olemusta myöten niin, että edes oma äitisi ei enää tunnista sinua.
Pelien pituus ja teemat vaihtelevat parista tunnista aina moneen vuorokauteen (jossa ollaan sitten koko aika täydellisesti hahmoissa...) ja aina tavallisesta arkielämästä fantasiaan ja scifiin.

Kerron lyhyesti pari kokemustani:

• hahmoni oli vankilaplaneetalla oleva huonomuistinen ja -näköinen tyyppi, joka oli pihalla aikalailla kaikesta. Puolittain talkkarina, puolittain vankina, sain kokea vankilaelämän kurjuuden ja nöyryyden, mutta myös nauttimaan hyvästä asemastani vankilassa, joka antoi pieniä eyuoikeuksia. Käytössä oli aidot vankihaalarit ja vankilaelämään oli panostettu vartioituja ulkoilutapahtumia myöten ja koko peli kesti vähän alle vuorokauden, jossa sitten totuuteltiin ankaraan vankilaelämään. Oli mielenkiintoista aloittaa päivärytmi katsellen huono-onnisten teloitusta varoituksena meille muille.

• lastenlääkäri jolla on pahansorttinen alkoholismi ja skitsofreenia, joka onnistui tosin peittelemään näitä. Elettiin ydinsodan jälkeisessä maailmassa, ja hahmoni mukavan ulkokuoren alla sykki vahva narsistin ja omahyväisyyden sydän, sillä kun pelkästään yhdestä maisssintähkästä piti tapella, niin tunteille ei ollut tilaan. Larpilla otettiin kantaa pakolaiselämään sodassa, ja koimmekin parin vuorokauden aikana nälän (oikean), kulkutaudit kuin nukkumisen jonkun kämäisen vajan lattialla ryysyissämme. Sai aikalailla ajattelemaan mitä pakolaiset kokevat ja että se elämä onkin kurjempaa kuin luulinkaan.

• muinaissuomalainen shamaani, jolla flippasi pahemman kerran. Heimoneuvostoon kuulumisessa oli etunsa, olinhan yhteisön arvostettu jäsen, mutta erilaiset riitit olivatkin sitten se, joka rasitti hieman pelissä. Kolmen vuorokauden pelissä nukkuminen, syöminen ja ylipäätänsä kaikki tehtiin hahmossa, ja tämä on aika ultimaattinen suoritus, näin pitkiä pelejä kun ei pidetä suorilta käsin yleensä, vaan osissa. Perkeleelle ja muille wanhoile jumalille puhuminen ja jännät henkiriit kolmen päivän ajalta vaativat veronsa, ja minun piti pitää pieni loma pelin jälkeen. Joskus tämä harrastus on raskasta, joskin aika hauskaa.

Larppaamisella voidaan ottaa kantaa asioihin, niinkuin tuolla aiemmin mainitsin, esimerkiksi:

• sotapakolaisten elämä ja sen hankaluus
• vahvaa rasismia ja syrjintää kokevien ihmisten arki/ jokin tilanne
• ilmastonmuutoksen tai saasteiden vaikutukset luontoon

Larppaamisella voi myös kokea asioita joita normaalisti ei koettaisi, kuten:

• panttivankitilanne, jossa henki voi lähteä hetkenä minä hyvänsä eikä mikään ole varmaa

• suuren yritysjohtajan arkea aina kokoustamisesta yritysneuvotteluihin ja siitä perhe-elämään omine huolinen 

• 1800-luvun seurapiiri- tai työläiselämä omine arkipäiväisine asioinensa aina hierarkiasta työhön ja vapaa-aikaan

Kuten näkyy, larppaamisesta on moneksi, ja olen itsekin järjestänyt pari peliä, ja tulen järjestämään lisääkin.

Blogitehtävä 2: minä itse I

Otsikko on tehtävä 2, koska se eka oli blogin perustaminen, mutta unohdin kirjoittaa sen siihen. Nojaa, eipä väliä. Asiaan.

Meidän piti etsiä netin jännästä maailmasta viisi kuvaa, jotka kuvaavat minua, ja minun pitää kertoa miksi ja miten.

Noniin, kuva no 1:

                Warhammer-pöytäfiguuripeli ja roolipelit

Peleissä käytetään muutamien senttimetrien korkuisia, koottavia ja maalattavia muovifiguureja, joista kasataan armeijat ja taistellaan sitten kaveria tai kavereita vastaan. Pelissä on omat sääntönsä lähes kaikelle aina taistelemisesta liikkumiseen ja peli vaatiikin hieman omistautumista. Ajan kanssa pelaajalle syntyy vahva tunneside peliin, sen maailmaan ja tietenkin niihin itse kasattuihin figuureihin, joita sitten varjellaan huolella, ja parannellaan kun taidot kehittyvät. taitavasti maalattuja hahmoja voi pitää jopa omana taiteenlajinansa perinteisen taulumaalauksen ohella.

Tämä tajuttoman kallis harrastus on syönyt aikaani ja hermojani jo vuodesta... en oikeestaan osaa sanoa, +10 vuotta ainakin. Siinä sivussa käsinmaalaustaidot, englanninkieli ja mielikuvitus ovat kivasti kehittyneet, ja en vaihtaisi harrastusta pois muuhun.

Hahmot ovat pääosin muovia, ja jotkut myös hartsia ja ne kootaan ja maalataan itse, jonka takia harrastuksessa on vahva käsityöleima. Käytännössä figuurit koostuvat litteästä, joko ympyrän tai neliön muotoisesta jalusta, sekä 4-7:stä toisiinsa liimattavasta osasta. Liimauksessa on useita erilaisia tapoja koota figuurinsa ja useimmat haluavatkin yhdistellä eri osia keskenään, kustomoidessaan armeijansa omansa näköiseksi. Liimauksen ja kasaamisen jälkeen sitten tehdään itse maalaustyö. Ihmiset kiintyvät aikalailla vaalimiinsa figuureihin, joten yksittäisenkin hahmon tekemiseen alusta loppuun saatetaan käyttää useampi tunti, ja jotkut maaulausjäljet ovat verrattavissa mestarillisten taidemaalarien kädenjälkeen, kolmiulotteisessa muodossa vain.

Itse pelissä figuuriarmeijat sitten taistelevat toisiansa vastaan suorittaen skenaarion tai pelaajien märäämiä tehtäviä, jotka sujuvat joskus paremmin ja joskus huonommin. Eri armeijat käyttävät yleisten sääntöjen lisäksi omia erikoisempia sääntöjänsä ja hahmojansa, jotka tekevät jokaisesta armeijasta uniikin ja erilaisen pelata.
Vaikka peli onkin taktiikka- ja strategiapeli pöytäkoossa, on aina onnellakin osansa pelin sattumuksissa, sillä taistelutulokset ja ylipäätänsä kaikki taikomisesta moraalin katsomiseen tehdään heittämällä kourallisesta ämpärilliseen noppia ja lukemalla sääntökirjoista heittämisen seuraukset, onnistumiset ja epäonnistumiset. Useimmat pelaajat oppivatkin ahkeran pelaamisen seurauksena taulukot ja säännöt ulkoa, jolloin kirjoja ei juurikaan käytetä kuin tarkistukseen.

Kun sanoin, että olen käyttänyt tähän yli kymmenen vuotta, sillä tarkoitettiin vain kasausta ja maaulausta, sillä itse peliäö olen pelannut vain vajaan vuoden. Peli on kuitenkin helppo sisäistää, joskin se vie aikansa, ja ennen kuin huomaatkaan, on se neljä tuntia kulunut äkkiä noppien heittelyyn ja hahmojen siirtämiseen pelipöydällä.

Tämän lisäksi Warhammer-pelin maailmasta on olemassa kirjoja, videopelejä ja maailman suurin figuuripelien faniryhmä, joka on ollut mukana tässä jo vuodesta 1985, jolloin ensimmäiset figuurit valmistettiin peliä varten.

Vosin tähän väliin kertoayleisesti pöytäroolipeliharrastuksestani, joka eroaa hieman figuuripeleistä.

Pöytäroolipeleissä pelaajat ottavat itselleen hahmon, ja kertovat tarinaa yhdessä pelinjohtajan kanssa suullisesti. Erilaisia pelinjohtajan antamia haasteita sitten kokeillaan sitten heittämällä noppaa/ noppia, jotka kuvaavat pelaajan hahmon onnistumista kyseisessä tehtävässä. Hahmoilla on yleensä myös hahmolomake, paperi johon on merkattu hahmot omaamat taidot ja tiedot joita tarvitaan hahmolla pelaamiseen.

Niinkuin sanoin, nopat ovat vahvassa osassa useimpia pelejä, ja ne luovat peleihin pienen satunnaisuusefektin ja onnen ilmentymän.
Esimerkkinä fantasiamaailman varashahmo voisi vaikka haluta tiirikoida lukon ovesta, niin pelinjohtaja, tai "luolamestari" määrittää, mitä taitoa varkaan pelaajan tulee käyttää ja mitä tämän tulee saada noppatulokseksi, onnistuaksensa yrityksessä.

Pelisessiot voivat kestää parista tunnista useampaan tuntiin, ja riippuen pelaajista, voidaan tapahtumien kuvaamiseen käyttää figuureja tai piirrettyjä karttoja. Itse suosin mielikuvitusta enemmän, jossa pelaajat yhdessä pelinjohtajan kanssa kuvailevat tapahtumat.

Pelinjohtaja on pelin tärkein henkilö. Hän ei itse pelaa, vaan kuvailee tapahtumia jotka pelaajien hahmojen ympärillä tapahtuu, vastaa pelin säännöistä sekä erilaisista vastuksista joita pelaajat kokevat.

Pöytäroolipelaaminen sopii aikalailla kaikille vauvasta vaariin, jossa vain mielikuvitus on rajana.

Uusi blogi on syntynyt

Juu-uh, tuli nyt sitten tämäkin tehtyä, koska baarikoulu. Eipä mitään, ehkä ihan hyvä saada tämäkin tutuksi, jos vaikka käyttäisin jatkossakin. Olen pitänyt blogia aiemminkin, mutten koskaan blogipohjalla, joten katsotaan mitäs tästä oikein tulee.

Blogin nimi on viittaus wanhoihin aikoihin, jolloin simasaleja oli sivistyneiden skandinaavisten ja germaanisten valtakuntien keskuksina n. 400-luvulta ristiretkien aikoihin 1300-luvulle.
Näissä poliittisen vallan keskuksissa jaarlit ja kuninkaat sitten päättivät asioista, ja kuten nimi sanoo, juotiin niissä myös simaa ja juhlittiin.

Mutta tästä sitten enemmän myöhemmin omassa postauksessaan, ja vaikka tämä onkin kouluprojekti, aion jatkaa tämän käyttöä baarikoulun jälkeenkin, menisihän se muuten hieman hukkaan. Pääsääntöisesti vvarmaan blogaan aiheista:

- baarikoulu ja siihen liittyvät asiat
- alkoholihistoriaa ja nippelitietoa
- omia juoma-arvioita
- kertomuksia juomien tekemisestä ja projekteista, kuten wiikinkisima-projektini (mead).
- tapahtumakokemuksia eri tapahtumista, jossa alkoholia.

Noniin, kokeillanpas miten tämä toimii.